Varpunen on vanha ystävä

0
Varpusten esivanhemmat söivät luonnonkasvien siemeniä Aasian aroilla. Sitä ne tekevät edelleen, vaikka niiden nokka sopiikin paremmin ihmisten viljelemien viljojen syömiseen. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Varpusia voi tavata melkein kaikkialla missä on ihmisiäkin. Matkustitpa Brysseliin tai Kilpisjärvelle, Etelä-Afrikkaan tai Australiaan, asfaltilla hyppivät samat pienet harmaanruskeat linnut.

Eivätkä varpuset ole mikään nykyajan ilmiö. Shakespeare mainitsi ne näytelmissään 1500- ja 1600-lukujen taitteessa. Jopa muinaisten egyptiläisten hieroglyfiaakkosiin kuului varpunen. Mutta mistä varpuset ovat oikein peräisin, ja miten niistä on tullut ihmisten vakituisia seuralaisia?

Seuralaisvarpusten kantamuoto, eräänlainen varpusten alkuperäiskansa, elää yhä Lähi-Idän kuivilla seuduilla. Ne syövät villien heinäkasvien siemeniä ja muuttavat vuodenaikojen mukana. Poikasilleen ne syöttävät hyönteisiä, kuten peipot, keltasirkut ja useimmat muutkin siemensyöjälinnut. Nykyään ne luokitellaan omaksi alalajikseen, tieteelliseltä nimeltään Passer domesticus bactrianus.

Kymmenen tuhatta vuotta sitten Lähi-Idässä tapahtui ratkaiseva askel ihmiskunnan historiassa: maanviljelyn keksiminen. Osa varpusista oppi hyödyntämään ihmisten kasvattamaa viljaa, jota oli tarjolla samassa paikassa vuoden ympäri. Noihin aikoihin ne jo lakkasivat pariutumasta ”villien” serkkujensa kanssa, osoittavat dna-tutkimukset.

Kun maanviljelys levisi ympäri maailman, niin tekivät varpusetkin. Mielenkiintoista kyllä, vuosituhansien mittaan evoluutio muovasi varpusista paremmin ihmisen seuralaisina pärjääviä. Seuralaisvarpusilla on jykevämpi nokka ja lyhyempi pää kuin Lähi-Idän luonnonvaraisilla lajitovereillaan. Sen ansiosta niiden on helpompi syödä viljanjyviä, jotka ovat paljon isompia kuin luonnonvaraisten heinien siemenet.

Varpusissa on tapahtunut toinenkin muutos, osoittivat norjalaistutkijat viime elokuussa julkaistussa tutkimuksessa. Pienen geenimuutoksen ansiosta niiden ruoansulatuselimistö pystyy hajottamaan viljan tärkkelystä tehokkaammin kuin villien varpusten. Samankaltainen muutos on tapahtunut myös ihmisten ja jopa koirien perimässä maanviljelyksen alun jälkeen.

Kun varpuset lyöttäytyivät ihmisten seuraan, maailmassa oli vielä mammutteja ja Suomea peitti mannerjäätikkö. Toivottavasti pienet harmaat höyhenpallerot menestyvät vielä yhtä kaukana tulevaisuudessakin.

Kun maanviljelys levisi ympäri maailman, niin tekivät varpusetkin.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 13.12.2018 julkaistusta lehdestä

Lue myös:  Minne linnut katoavat?