Yle uutisoi joulukuussa, ettei 38 prosenttia suomalaisista tiedä, mitä puoluetta äänestäisi kevään eduskuntavaaleissa. Liikkuvaa äänestäjää on vaikea sitouttaa, toisaalta kantansa muuttaminen on äänestäjän oikeus.
Puolueet ovat sotkeneet kuin lapset hautausmaalla: toinen löi ensin takaisin, seuraava kiskoi ohimennen hiuksista ja yksi syö muuten vain kuraa pakotettuna. Kasvukipuja on koettu sekä hallituksessa että oppositiossa. On vatkattu eessuntaas taksikuluissa ja asuntovuokrissa, maakunnissa ja sotessa. Kun eduskunnasta puuttuu johdonmukaisuus, sitä on turha odottaa äänestäjiltäkään. Jos puolueet vaihtavat aatteitaan hyrränä tuuliviirin mukaan, sitä tekee myös äänestäjä.
Istuuko Arkadianmäellä joku, joka ajatusmaailmaltaan edustaisi sinua? Olisiko uusissa ehdokkaissa juuri sellainen?
Olen äänestänyt nuorta ja vanhaa, miestä ja naista, tuttua ja tuntematonta. Nykyisestä yhdeksästä eduskuntapuolueesta olen eri yhteyksissä äänestänyt viittä. Porvaristossa on tietty charminsa, mutta toverikin osaa asiansa, samoin moni siitä välistä. Minulla ei siis ole poliittista periaatetta, vaikka vankkoja periaatteita muuten löytyykin.
Kun nyt on niin muodikasta kilpailuttaa kaikkea, niin kokeillaan sitä myös ehdokkaisiin. Haluaisiko joku edustaa minua? Näyttäisikö joku sen puolueen tai edustajan, joka voisi tasapainottaa eriarvoisuutta aiheuttavaa kuilua? Muutenkin kuin sankarimiehen elkein viemällä köyhiltä ja antamalla rikkaille.
Tahon, joka ei tuhoaisi ympäristöä entisestään, eikä lisäisi jo vellovaa ilmastoahdistusta. Jonkun, joka uskoo lääketieteeseen, mutta ei kannata vanhakantaisia ajatuksia. Sellaisen, joka ei unohda historian opetuksia ja niiden heijastuksia nykyaikaan ja tulevaan.
Sen, joka ei arvostele ihmisiä nimen tai ihonvärin perusteella vaan sen, mitä ihminen on elämällään tehnyt. Sen tahon, joka tekisi kaikkensa, jotta kaikilla olisi samat mahdollisuudet ponnistaa kohti veronmaksajan oravanpyörää. Sen, jonka jalat eivät olisi tukevasti mielensäpahoittajien valamassa sementissä.
Edustaja, tässä olisi ääni kotiutettavana. Mitä tekisit minun hyväkseni? Olen 34-vuotias media-alan sekatyöläinen, joka ei voi ammattinsa puolesta tunnustaa väriä. Tosin autoni on punainen, tatuointini on musta, sohvani on ruskea, silmäni ovat siniset ja ystäväpiirini on värikäs. Näin esimerkkeinä.
Haluan asuntoni ja työpaikkani sisäilmaterveenä. Eri kulkupelien liikkumisen sujuvana. Ulkoilumaastoni vehreinä ja ruokani puhtaana. Haluan ylläpitää vanhaa rakennusperinnettä, mutta antaa tilaa myös uudelle.
Olen kiinnostunut liki kaikesta, mutta en mistään tarpeeksi. Olen huolestunut maailman ja yhteiskunnan tilasta, mutta pelkään yksilön vaikutusmahdollisuuksien pienuutta. Edustaja – jos tunnistit itsesi, niin pistäpä viestiä. Ja jos löysit tekstistäni viittaukset musiikkimaailmaan, jutellaan, joko politiikasta tai musiikista.
Katja Kaartinen
toimittaja