Toimittajan tähtihetkiä on päästä raportoimaan mitä tapahtuu, kun asioita uskalletaan tehdä toisin. Tämä tuli mieleeni, kun kuuntelin uuden hyvinvointipäällikkömme Asta Engströmin itsenäisyyspäivän puhetta sankarihaudoilla. Hän kertoi poikansa varusmiespalvelusta. Alussa oli suuri into, jonka lannisti puolustusvoimien perinteinen koulutustapa, joka ei aina ole niin oikeudenmukaista ja järkeenkäypää.
Kun nuorukainen itse nousi kouluttajaksi, hän yhdessä muiden ryhmänjohtajien kanssa päätti muuttaa toimintakulttuuria. He onnistuivat tavoitteissaan: kukaan heidän vastuullaan olleista alokkaista ei pudonnut P-kauden jälkeenkään kelkasta. Joukkue voitti kilpailun rykmentin parhaasta joukkueesta.
Tästä tarinasta innostuin muistelemaan vastaavia onnistumisen kokemuksia elämän eri alueilta. Turussa yhdistettiin kymmenisen vuotta sitten pakon edessä muutamia lähikirjastoja ja nuorisotiloja. Muutosvastarintaa ilmeni – tietysti. Kirjastossahan kuuluu olla hiljaa, ja miten se muka onnistuu meluavan nuorisojoukon kanssa.
Tulokset olivat kuitenkin vakuuttavia. Sekä kirjasto että nuorisotoimi hyötyivät: aukioloajat olivat yhdessä laajemmat kuin yksinään toimien. Nuoret saivat enemmän mieleisiään pelejä ja lehtiä, kun käytössä oli myös kirjaston määrärahat. Palveluverkko tehostui ja palvelut paranivat. Ilman uutta yhteistyökuviota olisi jostain lähiöstä saattanut hävitä sekä nuorisotila että lähikirjasto kokonaan.
Seuraavaksi mieleeni pulpahti haastattelemani sähköalan yrittäjä. Liiketoiminnasta muodostui hänelle oravanpyörä. Kolmekymppisenä miehellä oli jo seitsemän työntekijää ja mahahaava. Yrittäminen oli hirvittävää kiirettä ja kaaosta.
Sitten hän oivalsi, että 80 prosenttia siitä mitä saa aikaiseksi, vie vain 20 prosenttia ajasta. Toisin sanoen vain pieni osa ponnistuksista ja aherruksesta johtaa valtaosaan tuloksista. Yrittäjä laittoi omat rutiininsa pöydälle. Hän karsi energiavarkaat ja turhat asiat pois. Hän mietti, onko mitään järkeä edes tehdä mitä tekee.
Kuinka ollakaan viivan alle alkoi jäädä paljon enemmän kuin ennen. Romukoppaan jouti myös perinteinen ajatus, että yrittäjyys on vain työtä ja työtä. Sähköliikettä pyörittävä mies alkoi pitää tarvittaessa pitkiä viikonloppuja perjantaista maanantaihin ja rauhoitti ne perheelleen ja itselle.
Jatkossa yrittäjää sai hyvin harvoin kiinni kännykällä. Hän ei halunnut enää puhua turhia puheluja. Pienessäkin asiassa vierähtää helposti parikymmentä minuuttia. Silti hän on hyvin tavoitettavissa. Sähköpostiviestinsä toimintatapojaan uudistanut liikemies lukee säännöllisesti päivän aikana ja myös vastaa niihin.
Vuosi on aluillaan. Eiköhän oteta omat rutiinit tarkasteluun ja mietitä ajankäyttömme järkevyyttä.
Virpi Adamsson
toimittaja12