Lontoon trendikkäässä kalaravintolassa asiakas tilasi ostereita ja halusi tietää niiden alkuperän: – Ranskasta, vastasi tarjoilija. – Mistä päin Ranskaa? asiakas kysyi. Tarjoilija kipaisi keittiössä kysymässä ja kertoi: – Biskajan lahdelta. Asiakas ei ollut vieläkään tyytyväinen: – Miten ne on kerätty? Käsin vai koneella? Tarjoilija juoksi jälleen kysymään, mutta kukaan ei osannut vastata.
Piti soittaa omistajalle, joka oli Tokiossa avaamassa uutta ravintolaansa. Hän tiesi, että käsin on kerätty samana päivänä. Nyt vasta asiakas rohkeni tilata. Hän noudatti ilmastoystävällistä dieettiä eli ruuan on oltava tuoretta lähiruokaa, korjattu ja kuljetettu ympäristöystävällisesti.
Erikoisdieettejä on nykyään enemmän kuin käsissä sormia. Esimerkiksi Teen Ystävien tilaisuudessa oli 60 vierasta ja 24 eri ruokatoivomusta. Jotkut pitopalvelut ovat alkaneet laskuttaa kaksi euroa ”elintasodieetistä”. Laktoositon ja gluteeniton kelpaavat, muuten on näytettävä lääkärin todistus. Krantut kuljettavat mukanaan listaa itselleen sopimattomista aineksista ja antavat sen keittiöön. En tiedä mitä he syövät. Pelkkää ilmaa?
Tunnettuja dieettejä ovat mm. paleoliittinen, Atkins, vegaani, kasvisruoka, välimerellinen ja uusinta, ilmastoystävällistä ruokavaliota, on vaikea noudattaa, koska tuloksia ei voi kokea omassa kehossaan. Ruokaa ei ole kuljetettu ilmastoa saastuttavilla kulkuneuvoilla, joten ilmeisesti hevoskuljetus olisi paras. (Myytäväksi kesällä: Luomumansikoita hevoskyydillä).
Monet sotkevat keskenään dieetit, mielihalut ja vatsansa toiminnan. Jos ei pidä sipuleista, niin se ei ole dieetti. Jokainen voi noukkia ruuasta pois sipulit ilman sen suurempaa meteliä. Valkosipulin vastustaja saattaa kuitenkin huutaa tarjoilijalle: – Ruuassa on valkosipulia! Se ei kuulu alkuperäiseen suomalaiseen ruokavalioon!
Kasvissyöjiksi ilmoittautuneet ovat usein epäluotettavia. Jos tyrkyllä onkin herkullisia lihapiirakoita ja nappaa salaa suussa sulavan piirakan lihoineen ja voitaikinoineen. Mutta järjestäjä on laskenut tarkkaan erikoisannokset ja laskutus on sen mukainen. Jos kasvissyöjä ottaa muiden annoksia, niin muilta loppuu ruoka kesken. Tilaisuuden järjestäjä ei kehtaa gestapona kuulustella, miksi otit muiden ruokia etkä varta vasten sinulle tilattuja?
On ikävää, että yleisenä vellova keskustelu dieeteistä jyrää alleen muut keskustelut. Koskaan ennen ihmiset eivät ole pöydässä puhuneet niin paljon suolista, sisäelimistä, vatsahapoista, vatsan tuotteista ja sairauksista kuin nykyään. Siinä sitten istutaan pyhä puku päällä herkkupatojen äärellä ja vertaillaan paprikoiden tuomia kumeita röyhtäisyjä linssikeiton aikaansaamiin hirvittäviin peräpään paukahduksiin.
Voisimmeko leikkiä, että ruokavalio olisi jokaisen ikioma salaisuus?
Jos kohtaat lautasella vihaamasi vihanneksen, niin siirrä se vain hiljaa syrjään ja juttele jostakin muusta.
Pirkko Arstila
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen