Jokaisen kevään eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi lähtevän tulisi lukea viime sunnuntain Helsingin Sanomista artikkeli ”Niukka elämä lyö maahan”. Lehden tekemän kyselytutkimuksen paljastama kuva köyhyydestä on karu. Mantra suomalaisesta hyvinvointivaltiosta, missä asiat ovat kuitenkin paljon paremmin kuin monissa muissa maailman maissa, ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Jos suomalaisen köyhän pitää valita ostaako lääkkeitä vai ruokaa, niin ei hänen asemansa eroa mitenkään monen kehitysmaan kansalaisen elämästä.
Helsingin Sanomien kyselytutkimuksessa nousee voimakkaasti esiin myös elämän yllätyksellisyys. Köyhyysloukkuun on odottamatta sysännyt avioero, konkurssi tai vaikkapa talokauppa. Hometalon ostajalle kun usein jää käteen vain isot velat ja menetetty terveys.
Silti köyhyyttä pidetään usein yhä ihmisen omana vikana. Tästä syystä moni ei edes halua kertoa omasta taloudellisesta ahdingostaan. Hävettää mitä muut sanovat tai ajattelevat, kun aikuinen ihminen ei saa hoidettua omia asioitaan.
Tilannetta ei suinkaan ole parantanut viime vuosina tehdyt heikennykset, tai aktiivimallin perusajatus työttömien ”aktivoinnista” tukia leikkaamalla . Kuten yksi kyselyyn vastannut henkilö totesikin: kaikki aktiivimallit ja köyhien tukien leikkaukset vahvistavat omakuvaani hyödyttömänä loisena jonka pitäisi kuolla.
Tutkimus tuokin konkreettisesti esiin köyhyyteen usein liittyvän näköalattomuuden. Moni ei näe taloudellisesta ahdingosta mitään muuta ulospääsyä kuin itsemurhan. Jatkuva rahapula vie uskon paremmasta tulevaisuudesta ja tilalle astuu epätoivo ja masennus, joskus viha sekä raivo. Jopa siinä määrin, että kyselytutkimuksen vastaukset sisälsivät myös suoria uhkauksia päättäjiä ja rikkaita kohtaan.
Ja ainakin tästä syystä meitä kaikkia pitäisi kiinnostaa miten muut suomalaiset elävät. Millaista on elämä jatkuvassa, ehkä jo sukupolvia jatkuneessa köyhyydessä, kun elämällä ei ole mitään parempaa tarjottavaa. Sillä vihassa ja raivossa itää katkeruuden siemen, joka kasvaessaan saattaa repiä tämän maan taas kahtia. Tai ainakin se tekee yhteiskunnastamme paljon turvattomamman. Epätoivoinen ihminen, jolla ei ole mitään menetettävää ja joka kokee jääneensä tyystin yhteiskunnan ulkopuolelle, on helppo uhri vaikkapa radikalisoitumista edeltävälle aivopesulle. Tai rikollisjärjestöille.
Ensi vaalikauden yksi suurista hankkeista on sosiaaliturvauudistus. Helsingin Sanomien kyselytutkimus köyhyydestä osoittaa ainakin sen, ettei meidän nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ole mitenkään aukoton tai edes kovin hyvin toimiva. Millainen olisi sitten parempi? Mikä auttaisi ihmisiä pois köyhyysloukusta ja antaisi heille edes jotain toivoa paremmasta huomisesta?
Tätä jokaisen äänestäjän kannattaa kysyä omalta ehdokkaaltaan.
Maija Ala-Jääski
toimittaja