Maija Karala
Metsäisellä paikalla sijaitsevalla talviruokinnalla on paras tilaisuus tarkkailla närhiä, Suomen ehkä veikeimpiä lintuja. Kevään tullen närhet katoavat metsiin ja kasvattavat poikasensa hiljaisuudessa, jota ei uskoisi niiden talvista touhua ja mekkalointia tarkkaillessa.
Närhi on Suomen värikkäin varislintu. Sen persikanväriset ja taivaansiniset höyhenet ovat kovin erilaisia kuin korpin ja variksen hillityt sulkapuvut. Vain pohjoisen kuukkelilla esiintyy samoja persikkaisia sävyjä, mutta siltäkin puuttuu upea sininen siipilaikku.
Närheä onkin melkein mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun suomalaiseen lintuun – jos sen vain pääsee näkemään.
Äänen perusteella tunnistaminen onkin sitten aika lailla vaikeampaa. Närhelle tyypillinen ääni on karhea, metallinen rääkyminen, joka tuo mieleen rikkinäisen auton vaihdelaatikon.
Närhellä on kuitenkin laaja ääniala ja vaikuttavat matkijan taidot: sen nokasta voi kuulua melkein mitä tahansa, myös hiljaisen juttelevaa laulua.
Välillä tuntuu, että närhi osaa jopa pilkata äänellään. Se voi esimerkiksi matkia lehtopöllön ääntä samaan aikaan kun hyökkäilee armottomasti päiväuniaan yrittävän pöllön kimppuun. Äreys on ymmärrettävää, sillä yöaikaan lehtopöllö on närhelle todellinen uhka.
Ei ole ihme, jos närhi tosiaan ymmärtää ääntelynsä merkityksen. Kuten muutkin varislinnut, se on hämmästyttävän älykäs. Hasselpähkinän kokoisista aivoistaan huolimatta ne kilpailevat samassa sarjassa ihmisapinoiden kanssa.
Yksi esimerkki närhen älystä on sen kyky ottaa huomioon puolisonsa toiveet. Närhet elävät pariskuntina, jotka vahvistavat parisidettään ruokkimalla toisiaan. Brittitutkimus osoitti, että koirasnärhi ei suinkaan vie mielitetylleen mitä tahansa syötävää, eikä edes omia lempiherkkujaan.
Närhi osaa arvioida, mitä puolison todennäköisesti tekee sillä hetkellä eniten mieli. Jos naaras oli juuri saanut tutkijoilta mielin määrin jauhomatoja, koiras osasi valita sille vietäväksi vaihtelun vuoksi vahakoisantoukan, ja päin vastoin. Olisivatpa ihmismiehetkin aina yhtä ajattelevaisia.
Välillä tuntuu, että närhi osaa jopa pilkata äänellään.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 14.2.2019 julkaistusta lehdestä