Katselen pääministeri Theresa Mayta uutiskatsauksissa Hän astuu esiin voittoisana kuin leijona vuorilta. Yli-ihminen. Puhdasta teflonia. Jo hänen vauhtinsa hengästyttää. Aamiaista Brysselissä, lounaaksi Lontooseen, jossa häntä haukutaan yötä päivää ja hänestä yritetään tehdä brexithakkelusta. Ihan hirveää työpaikkakiusaamista!
Mutta lady itse on kuin viileä, ylväs kurkku. Joka hius kuohkeasti kammattu, meikki täydellinen eikä jakkupuvussa rypyn ryppyä. Ääni selkeä ja kuuluva. Puheissa desimaalit paikoillaan.
Toinen superihminen on Saksan Angela Merkel. Hänkin suihki Washingtonin ja Moskovan väliä uhmaten aikavyöhykkeitä ja ihmisen suorituskyvyn rajoja pelastaakseen maailman rauhan. Kun ”Mutter” otti käsittelyynsä kärttyisät presidentit, niin pian he söivät hänen kädestään kuin kiltit pulut. Hänen taktiikkansa ei ole hyökkäys vaan sovittelu. Merkelin nenille ei vieläkään hypitä, vaikka onkin jo siirtymässä syrjään.
Tavallinen kansalainen uupuu jo matkalla Helsingistä Uuteenkaupunkiin ja ulkomaan matkan jälkeen pitää huilata pitkään sohvalla villasukat jalassa. Tavallinen ihminen laskee työtunteja ja nostaa metelin, jos ei saa jämptejä lepoaikoja ja lomakorvauksia.
Milloin ja miten politiikan superolennot nukkuvat? Kääriytyvätkö pussilakanaansa nukahtaen heti voimaannuttavaan uneen? Tuskinpa. Todennäköisesti he valvovat täysillä kierroksilla ja keksivät seuraavaan puheeseensa kätkeytyviä tikareita ja etsivät puuttuvia prosenttilukuja.
Soisin näille supereille vähän omaakin aikaa. Heidän pitäisi päästä välillä kännyköiden ja median ulottumattomiin, nauttimaan aamuteetä paitasillaan tukka sotkussa kaikessa rauhassa. Sellaista herkkua ei ole ainakaan Maylle luvassa pitkiin aikoihin.
Ihailemme urheilijoiden kestävyyttä ja kannustamme heitä yhä hurjempiin tuloksiin. Mutta poliitikot eivät saa stressinsietokyvystään mitaleita. Heitä hakataan kuin vierasta sikaa ja toivotaan, että putoaisivat korkealta ja mieluiten mahalleen.
Minä haluaisin tietää vaalikoneesta myös ehdokkaan paineensietokyvyn. Herkkänahkaiset kun eivät politiikassa pärjää.
Mitä korkeammalle kohoaa – sitä lujempaa isketään. Suomessa on vaalivuosi ja moni uusi naama lähdössä innokkaasti mukaan. Paras parkita nahkansa ja kiillottaa myrkkyhampaansa. Enää ei repostella vain asioita vaan riepotellaan koko ihminen, hänen sukunsa ja jopa koiransa.
Hyvää harjoittelua vaaleihin tarjoaa tv-sarja ”Vallan linnake”. Se paljastaa, miten suuriin päätöksiin vaikuttavat myös yksityiselämän kiemurat ja ihmiskemiat – ja se stressinsietokyky.
Pirkko Arstila
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen