Esperi Caren Kristiinankaupungissa sijaitsevassa hoivakodissa ilmeni vakavia laiminlyöntejä, ja nyt koko valtakunta on jälleen kerran herännyt alan epäkohtiin.
On käsittämätöntä, että nämä uutiset eivät lopu, eikä niistä opita. Ongelmia ja puutteita on ilmennyt niin yksityisten kuin julkisten tuottamista palveluista.
Turun Sanomat uutisoi joulun alla, että Lounais-Suomen aluehallintovirasto antoi yhden kuukauden aikana päätöksen peräti kuudesta valvonta- tai työsuojelumenettelyyn joutuneesta kohteesta Varsinais-Suomessa. Yksikään niistä ei koskenut Uuttakaupunkia, mutta toki puutteita on vuosien varrella ilmennyt myös täällä.
Palvelujen osittainen ulkoistaminen on ollut nopeasti ikääntyvässä Uudessakaupungissa tietoinen strateginen päätös. Ensimmäinen ympärivuorokautinen yksityinen hoitokoti aloitti täällä toimintansa vuonna 2001.
Tilastokeskuksen ennusteet kertovat, että vuonna 2030 Uudenkaupungin väestöstä jo 19 prosenttia on yli 75-vuotiaita.
Sivistysvaltiossa pitäisi olla itsestään selvää, että vanhuksista pidetään huolta. Yrityksille vanhustenhoito on liiketoimintaa, mutta tulosta ei missään olosuhteissa saa tehdä vanhusten turvallisuuden kustannuksella. Puolustuskyvyttömien vanhuksien hoitamisesta on tullut kasvuala, josta saatavat eurot kiinnostavat myös pääomasijoittajia.
Kaupungin omia palveluja on Uudessakaupungissa kehitetty määrätietoisesti ja hyvin tuloksin. Ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämiseen on panostettu, ja se näkyy ikäihmisten kunnossa. Mutta mitä vanhemmaksi ihmiset elävät, sitä useammin he tarvitsevat jossain vaiheessa tehostettua hoitoa ja asumispalveluja.
Uudessakaupungissa haasteista ei selvitä ilman molempia, yksityisiä ja julkisia palveluja. Molemmissa tarvitaan investointeja ja rahaa osaavaan henkilöstöön ja toiminnan laadun kehittämiseen. Myös valvontaa pitää tehostaa. Hyvää ei saa halvalla.
Tulosta ei missään olosuhteissa saa tehdä vanhusten turvallisuuden kustannuksella.