Saivartelua sanonnoista

0

Herätyskello aloittaa väkivaltaisen ja kovaäänisen tanssinsa kello 6.30. Laite tekisi mieli heittää hevonkuuseen ja lisätovi unta tekisi terää.
Moni käyttää huomaamattaan sanontoja arjessaan, mutta mistä ne ovat peräisin?
Mihin asti herätyskello tarkalleen ottaen pitäisi heittää? Hevonkuusi on esimerkiksi paikka Hankasalmella tai Suomussalmella, mutta ovatko ne niin legendaarisia, että olisivat sanonnoiksi läpi Suomen levinneet? Epäilen. Yksinkertaistettuna hevonkuuseen toivotetaan asioita, joiden toivotaan katoavan kauas, peruuttamattomasti, kirosanojen saattelemana.
Ja se vinkkelin toisessa lauseessa mainittu terän tekeminen puolestaan on yksi viljan kehitysvaiheista. Kun tähkä ja jyvä kehittyy, vilja tekee terää. Järkevää, eikö?
Uudessakaupungissa Wahlbergin museotalossa voi käydä Sanontoja laarin pohjalta -näyttelyssä, joka valaisee useita nykykielessä yhä käytössä olevia sanontoja. Useat niistä liittyvät maatalousvoittoiseen kulttuuriin. Siellä, jos missä, tehdään tikusta asiaa.
Sanontojen käyttäminen on aikamoista saivartelua. Saivartelu tulee puolestaan saivare-sanasta, joka taas tarkoittaa täin munaa. Nyt puhutaan siis pilkun viilaamisesta ja hiusten halkomisesta, sellaisesta epäoleellisesta pikkuasioihin takertumisesta ja sitähän täi tekee, takertuu pieneen kiinni. Moni ihminenkin on tässä ansioitunut.
Tein aikoinaan radiojuttua, jossa kävin läpi sanontojen merkityksiä. Asiantuntijana oli Turun yliopiston kulttuurihistorian akatemiaprofessori Hannu Salmi. Se, miksi haukkuva koira ei pure, lienee monelle ilmiselvää. Koiran on toki lopetettava haukkuminen ennen kuin se voi purra.
Moniko tietää, miksi peilin rikkomisesta povataan seitsemän vuoden epäonnea? Ranskan aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n hovissa oli runsaasti peilejä. Jos palvelija siivotessaan rikkoi peilin, meni häneltä seitsemän vuoden palkka sen korvaamiseen.
Nykykorviin tuollainen summa kuulostaa suolaiselta, peilihän maksoi suorastaan maltaita. Suomessa muuten maksettiin aiemmin veroja myös tuotteina, joten maksuksi kelpasivat sekä suola että mallas. Selittää sanontaa, eikö?
Lyötkö sinäkin työpäivän päättyessä hanskat tiskiin ja toteat, että päivä on pulkassa? Nyt ei tosin puhuta muovisesta mäenlaskuvälineestä, vaan palikasta eli pulkasta, johon merkattiin torpparin taloon tekemät työpäivät. Isännällä ja rengillä oli toisiinsa sopivat pulkan palat. Työpäivän jälkeen veistettiin palojen kylkiin viivat samoihin kohtiin ja palkka maksettiin niiden mukaan. Huijaaminen ei siis onnistunut. Tätäkään en olisi tiennyt ilman museovierailua.
Illan tultua on aika lähteä yöpuulle, mutta mikä ihme se sellainen puu on? Se on puu tai oksa, jossa lintu viettää yönsä. Entisajan mökeissä ei ollut erillistä karjasuojaa, joten kanat nukkuivat talvipakkasilla ja myrskysäällä pirtin nurkkaan kiinnitetyssä orressa tai oksassa eli yöpuussa.
Yön jälkeen on edessä taas sama ongelma: kukonlaulun aikaan soiva herätyskello tekisi mieli heittää sinne, missä pippuri kasvaa.
Katja Kaartinen
toimittaja