Miksi ihminen muuttuu vuosien myötä hamsteriksi? Mitä varten kokoaa nurkkiinsa tavaraa, jota ei ilmeisesti tarvitse, koska se voi pölyttyä vuosia kaapeissa?
Olen käynyt hiljalleen lävitse huushollin kaappeja, koska joskus se raivaus täytyy aloittaa. Aloitin vuosi sitten ns. lakanakaapista, siis lakanoista ja pyyheliinoista. Siellä alimmalla hyllyllä olivat vielä tyttärien kylpypyyhkeet, ne, jotka äitini teki lahjaksi vuosikymmeniä sitten.
Vuosikymmeniä sitten ne kävivät jo ohuiksi pyörittyään joka viikko pesukoneessa.
Lakanakaappi on nyt käyty lävitse. Olen pyhästi vannonut itselleni käyväni lävitse kaikki kaapit ja vaatehuoneen. Kaikki kierrätykseen sopivat vien keräysastioihin tai kierrätyskeskukseen.
Vaatehuoneen raivasin viime kuussa. En tiennyt omistavani niin montaa mustaa paitaa. Ne riittävät koko loppuelämäkseni ja voin jakaa niitä sukulaisillekin. Osa vaatteista on vaatehuoneessa vuosien varrella näköjään kutistunut.
Pari viikonloppua sitten kävin ns. tärkeiden paperien kimppuun. Senkin kaapit kätkevät sisuksiinsa paperipinoja. Siellä on kuitteja, takuutodistuksia, vakuutuspapereita. Kyllähän te tiedätte, ne paperit, jotka löytyvät joka huushollista.
Aina silloin tällöin (parin vuoden välein, myönnän) olen yhdestä laatikosta repinyt vanhat maksukuitit kappaleiksi, mutta muuten olen vain kasannut pinojen päälle lisää papereita. Nyt vietin lauantai-iltapäivän istuen lattialla senkin edessä.
Löytyi mm. kuitit remontista vuodelta 2002. Verotiedot neljältä vuodelta ja kaikki viime vuosikymmeneltä. Takuutodistuksia laitteista, jotka ovat olleet jo vuosia entisiä. Siistissä pinossa oli nettioperaattoreiden kansioita liittymiin, jotka eivät ole enää aikoihin olleet käytössä.
Siis miltei senkillinen turhia papereita. Niitä repiessä vannoin jälleen, että en enää koskaan kerää ja luo näitä selvittämättömiä paperinippuja. Tosin repäisin siinä ohimennen kahteen kappaleeseen auton paperitkin. Mutta eikö uusia saa katsastustoimistosta?
Seuraavaksi siirryn yläkaappeihin. Kurkkasin varovasti viime viikonloppuna niihin. Verhoja, pöytäliinoja, päiväpeitto… Ja näkyy siellä olevan yksi kahvinkeitinkin.
Toki se turhan tavaran kaappeihin kertyminen on laiskuutta ja raivaus-päätöksen siirtämistä, jota vielä avittaa kaapeista löytyvä tila. Työnnät tavaran kaapin perukoille, jotta ei tarvitse tehdä nyt päätöstä sen kohtalosta. Ja kun keittiön yläkaapin perukoilta löytyy vielä yksi puoliksi tyhjä takanurkka, voi tavaran unohtaa sinne.
Onneksi kaappeja on rajallisesti. Tosin sitten on vielä se varastokoppi, se kanahäkki pehmoleluineen.
Eija Isotalo
toimittaja