Tämän lehden keskiaukeamalla poseeraa iso joukko elämänsä alkutaipaleella olevia uusikaupunkilaisia. Viime vuonna syntyneitä vauvoja katsoessa tulee taatusti hyvälle mielelle.
Vauvat ilahduttavat, mutta valitettavasti heitä syntyy täällä aina vaan vähemmän. Voidaan puhua jo syntyneiden määrän romahtamisesta. Viime vuonna Uudessakaupungissa syntyi kaikkiaan 95 vauvaa, kun esimerkiksi vuonna 2015 heidän määränsä oli 144. Ero on merkittävä.
Taustalla on paitsi paikallinen myös valtakunnallinen ilmiö. Mutta miksi lapsia syntyy aina vain vähemmän? Muutama vuosi sitten julkistetun perhebarometrin mukaan useampi suomalainen kertoo toivovansa korkeintaan yhtä lasta. Nuoret haluavat yhä useammin vanhemmaksi vasta sen jälkeen, kun ovat täyttäneet 30 vuotta.
Syntyvyyden aleneminen on asia, johon vaikuttaminen on vaikeaa. Lapsiperheiden asemaa voidaan parantaa vanhempainvapailla, lapsilisillä sekä työelämän joustoilla, mutta niiden perusteella harva nuori kuitenkaan tekee omaa perhesuunnitteluaan. Jokaisella on oikeus tehdä omia valintojaan ja päättää siitä, haluaako lapsia ja kuinka suuren perheen perustaa.
Barometrin tekijät muistuttavat, että kansainvälisissä vertailuissa Suomi on kärjessä, kun tutkitaan, missä maassa nuorilla on mahdollisuudet toteuttaa vanhemmuutta itselleen sopivalla tavalla. Perhebarometrin viesti olikin, että Suomi tarvitsee esimerkkejä iloisesta ja onnellisesta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä.
Lapset ovat tulevaisuus. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on arvioinut, että Suomen kestävyysvajeeseen tulee miljardien kasvu, kun Suomeen syntyy selvästi aiempaa vähemmän lapsia.
Uudenkaupungin elinvoimaa määrittelee mielenkiintoisella tavalla kaksi asiaa: väestön nopea ikääntyminen ja alhainen syntyvyys. Molemmat pitää ottaa huomioon kaupungin kehittämisessä.