Kevään riemullisimpiin hetkiin kuuluvat moninaiset luontohavainnot. Ensimmäiset leppäkertut, rantakäärmeet ja leskenlehdet täyttivätkin somekanavat viime viikonloppuna. Kevät on uuden löytämistä ja uuden aikakauden alku. Siis sen saman, mikä oli viime keväänäkin, mutta jota kukaan ei enää tässä vaiheessa vuotta muista.
Tyypillistä kevätkäyttäytymistä on, että kannamme kaksin käsin siemenpusseja ja taimia messuilta tai kaupasta kotiin. Ja sitten odotellaan. Ja odotellaan. Tätä kirjoittaessani näyttäytyy myös kevään odotuksen tuska. Juuri kun pääosa lumesta näytti sulaneen, uutta hilettä pukkaa taivaan täydeltä. Tämä on kuin jännittävä seuraleikki tai tuijotuskisa, jossa lopulta talvi onneksi häviää aina.
Monet erilaiset kevätprojektit odottavat tarttumista. Yksi niistä on polkupyörän huolto. Viime vuonna lähdin innokkaasti kevään ensimmäiselle pyöräretkelle. Totta kai hiukan pidemmälle, koska aina kannattaa vetää täysillä ja mahdollisimman pitkälle. Hapertunut rengas hajosi reissun puolivälissä. Siinä, noin kymmenen kilometrin paluupätkällä, ehtii kyllä laskea kaikki leskenlehdet, pörheät pajunkissat ja solisevat purot.
Kevät voi uuvuttaa. Kevät väsyttää erityisesti maalis-huhtikuussa. Lisääntyvä valo aiheuttaa yhtäkkiä murheita ja mielenmyrskyä eikä unikaan aina tule silmään silloin kuin pitäisi. Asiantuntijat kertovat, että kevätväsymys on luonnollinen tila, jossa elimistö sopeutuu muutokseen. Joitakin se rasittaa vain enemmän kuin toisia.
Keväässä riittää iloittavaa. Tänä vuonna erityisesti, sillä perinteisten luontoilmiöiden joukkoon ovat ujuttautuneet myös eduskuntavaalit mainoksineen. Ajelimme ja tutustuimme samalla ehdokasasetteluun. Se oli kieltämättä hieman monotoninen katselukokemus.
– Kannattaisi valita kuvaksi kissa, totesi eräskin kaveri takapenkiltä.
Totuus tulee lapsen suusta.
Luonnonihmeitä ja kesän odotusta itse kullekin!
Taina Pärkö-Luotonen
viestintäpäällikkö