Maija Karala
Helmikuu oli maan eteläosissa jopa kuusi astetta tavallista lämpimämpi, uutisoi Ilmatieteen laitos. Lämpöaalto sai myös muuttolinnut liikkeelle etuajassa. Vaikka kelit ovat nyt palanneet tavallisempiin lukemiin, linnut ovat jo maisemissa.
Kiurusta kuu kesään, sanoo loru, mutta kiurut eivät ole siitä kuulleet. Kun pakkanen hellitti ja pelloille suli lumettomia pälviä, ne saapuivat Itämeren takaa suurina parvina.
Esimerkiksi maanantaina Naantalissa nähtiin vuoden tähän saakka suurin parvi, johon kuului tuhatkunta kiurua, kertoo Birdlifen havaintotietokanta. Monella muullakin peltoaukealla Lounais-Suomessa kiuruja on satamäärin.
Laulujoutsenet odottelevat täällä rannikon tuntumassa vesien ja hankien sulamista. Pohjoisemmaksi niillä ei ole juuri asiaa ennen kuin lumen ja jään alta ehtii paljastua syötävää. Niiden seurassa pelloilla voi nähdä jo parvittain veikeitä töyhtöhyyppiä, merihanhia ja kanadanhanhia.
Lintujen muuttoaikataulu on joka vuosi erilainen. Siihen vaikuttavat säät, lumitilanne ja tuulten suunnat. Linnut eivät kuitenkaan ole säiden vietävissä olevia automaatteja, vaan ne oppivat kokemuksesta ja opettavat taitonsa toinen toisilleen.
Erityisesti suurilla ja pitkäikäisillä linnuilla muuttaminen on osa opittua, sukupolvelta toiselle periytyvää kulttuuria. Kun uhanalaisia lintulajeja on maailmalla pelastettu kasvattamalla niitä eläintarhoissa, luontoon vapautetut yksilöt on toisinaan täytynyt opettaa muuttamaan.
Esimerkiksi töyhtöiibis, joka muistuttaa metallinhohtoisen mustaa kuovia, kuoli Keski-Euroopasta sukupuuttoon 1600-luvulla. Saksan ja Itävallan luontoon vapautetuilla tarhalinnuilla ei ole mitään tietoa siitä, minne ja kuinka niiden kauan sitten kadonneet sukulaiset muuttivat.
Niinpä luonnonsuojelijat ovat näyttäneet iibiksille tietä ultrakevyellä lentokoneella. Kukaties samaan touhuun olisi jouduttu Suomessakin, ellei laulujoutsen olisi viime tingassa pelastunut sukupuutolta.
Meillä metsähanhien muutto on viime vuosina aikaistunut huomattavasti, kertoo Birdlifen tiedote. Tänä vuonna niitä nähtiin Kemiönsaaressa jo helmikuun puolella. Ne tuskin saivat oppia lentokoneilta, mutta sen sijaan ehkä serkuiltaan meri- ja kanadanhanhilta, jotka leutoina talvina hädin tuskin vaivautuvat lainkaan muuttamaan.
Lintujen muuttoaikataulu on joka vuosi erilainen.