Sunnuntai-aamupäivällä kirja ja elokuva kamppailevat ajasta. Ja useimmiten viime viikkoina elokuva on voittanut.
Kirjat ovat mitä mainion tapa rentoutua, unohtaa arjen tai työn kiireet ja lähteä matkalle toisen ihmisen maailmaan. Muutamaan vuoteen en lukenut mitään muuta kuin dekkareita. Näitä meitä dekkarifaneja on pilvin pimein. Edelleenkin katsastan ensimmäiseksi kirjastossa dekkarihyllyt.
Suosikkilistallani ovat mm. Donna Leon, Andrea Camilleri ja Alan Bradley. Donna Leonin komisario Guido Brunetti ratkaisee rikoksia Venetsiassa, Andrea Camillerin komisario Montalbano Sisiliassa ja Alan Bradleyn nuori tyttö Flavia de Luce Englannin maaseudulla.
Komisario Montalbano on tullut tutuksi myös suomalaisille tv-sarjasta, joka niittää suosiota ympäri maailmaa. Toinen suosikki, Flavia de Luce on muuntumassa kuulemma myös tv-sarjaksi.
Nykyään dekkareiden kanssa kirjastosta kotiini lähtee muutakin, mutta ei mitään ahdistavaa tai masentavaa tai kammottavaa. Kirja on minulle nautinto.
Toki kirja voi olla surullinen. Välillä on hyvä itkeä silmät päästään, kuten lukiessani Jill Santopolon teosta Valo jonka kadotimme. Kirjaan eläytyessä liukenee samalla sielusta tukku murheita ja mielipahoja.
Kirjoja riittää joka makuun ja mielialaan, mutta nyt niiden asemaa vapaa-ajassani nakertavat elokuvat, kiitos suoratoistopalvelun.
Elokuvat ovat jollakin lailla vaivattomampia, eivät vaadi niin paljon osallistumista kuin kirjat. Katsoja pääsee helpommalla kuin lukija, minun mielestäni. Joten useimmiten sunnuntaina aamiaisen jälkeen kaadun tabletin kanssa sänkyyn ja selaan elokuvalistaa.
Viimeksi katsoin elokuvan Viceroy’s house, joka kertoi Britannian lähdöstä Intiasta ja maan jakamisesta. Hyvä leffa, jonka välittämät faktat painuivat vahvasti mieleeni.
Elokuvissa pätee sama ohjenuora kuin kirjoissa eli ei ahdistavia, ei masentavia, ei kauhua, kiitos.
Seuraavaksi listallani on oscar-palkittu Roma. Listalla on myös Poika, joka valjasti tuulen, Neiti J tai After Life -sarja. Kaikki kuulostavat houkuttelevalta. Jos haluan lyhyen, irti arjesta hypyn, katson yhden jakson Black list -sarjasta. Ja sitä sarjaa riittää. Kausia on viisi ja olen nyt vasta kaudessa kolme.
Nämä suoratoistopalvelut ovat kuin houkutteleva karkkihylly. Mitähän tänään ottaisi? Draamaa, komediaa, rikosta, historiaa? Mutta ei koskaan kauhua tai jännitystä.
Kirja vai elokuva? No joskus, kun taivas antaa vuorotellen sadetta ja räntää, voi onneksi valita molemmat.
Eija Isotalo
toimittaja