Maija Karala
Lumet sulavat nyt vauhdilla, ja eläimet juovat sulamisvesiä. Koirien ja villieläintenkin voi nähdä latkivan vettä rapakoista, joista ihmiselle ei tulisi mieleenkään täyttää vesipulloaan. Miten ne oikein selviävät sairastumatta?
Eivät ne aina selviäkään. Villieläimet kantavat aika liutaa tauteja ja loisia, joista osan ne saavat juomavedestään. Koirakin voi saada esimerkiksi ripulia aiheuttavan giardia-tartunnan vedestä, johon on päässyt toisen koiran ulostetta.
Eläimet pystyvät kuitenkin kehittämään vastustuskykyä mikrobeille, joiden kanssa ne joutuvat toistuvasti tekemisiin. Juuri siksi ulkomaille matkustava saa usein matkakohteen ruoasta ja juomasta turistiripulin, vaikka paikallisille samat bakteerit eivät aiheuta mitään vaivoja.
Vastustuskyky siirtyy sukupolvelta toiselle kahdella eri tavalla. Eläimet, jotka eivät kestä kotiseutunsa juomavettä, kuolevat jälkeläisiä jättämättä. Selviytyjien poikaset perivät niiden hyvän vastustuskyvyn. Elämän aikana hankittu vastustuskyky myös siirtyy meillä nisäkkäillä suoraan äidinmaidossa olevien vasta-aineiden kautta.
Kaikki luonnonvedet eivät suinkaan kuhise pöpöjä, joten juomapaikan valikointi auttaa. Virtaava vesi on useimmiten puhtaampaa kuin seisova, ja paha haju varoittaa vedessä mätänevästä eloperäisestä aineesta. Vastasatanut sadevesi on varsin turvallista. Jos eläimillä vain on valinnanvaraa, ne usein etsivätkin mahdollisimman puhdasta juotavaa.
Veden vaarallisuuteen vaikuttaa myös eläinkannan tiheys. Monet loiset ja sairaudet tarttuvat vain tiettyihin eläinlajeihin ja leviävät ulosteen välityksellä.
Kun kivikaudella koko Euroopassa eli vain muutamia tuhansia ihmisiä, ei juuri ollut vaaraa saada vaikkapa ulosteperäistä kolerabakteeria juomavedestään. Tilanne on toinen nykyään köyhillä alueilla, missä ihmisiä on miljoonia, mutta jätevesihuolto puuttuu. Kolera tappaakin jopa yli satatuhatta ihmistä vuosittain.
Samoin villieläimet ovat paremmassa turvassa tartunnoilta kuin karja, jota pidetään suurina määrinä aidattuna rajatulle alueelle.
Kaikesta huolimatta likainen juomavesi on vaara villieläimillekin. Ne vain kuolevat yleensä piilossa ihmisten katseilta. Olen itsekin hoitanut oravaa, joka avusta huolimatta kuoli pian löytymisensä jälkeen pahaan ripuliin.