Kaukana ovat ne ajat, kun ruoka oli luojan lahja, josta totisena aterialle käydessä rukouksin kiitettiin. Häivähdys tätä asennetta eli pitkälle 1900-lukua, kun koulussa opeteltiin ulkoa Runebergin runo Saarijärven Paavosta. Niukan leivän saaminen oli Herrasta kiinni: sen sekaan leivottiin puolet petäjäistä, kun sato kärsi hallasta ja raekuuroista.
1800-luvulta on pitkä taival tähän päivään. Kun nälkä ei enää ole vieraanamme, ruoasta on tullut identiteetin jatke. Tapa viestiä itsestään. Ilmiötä kuvattiin osuvasti turust.fi-sivustolla, jonka pilakuvassa Jeesus tarjoaa leipää ja kalaa seuraajilleen. Yleisön joukosta kumpuaa tiukkoja kysymyksiä: Onko kala ekologisesti viljelty? Onko leipä varmasti gluteenitonta? Kolmas tylyttää: Emmää voi tota syärä. Mää olen vekaani.
Ruoalla kronklauksen taustalla on erilaisia asioita. Joku ajaa eläinten oikeuksia, ja viime aikoina esillä ovat olleet ilmastonmuutoksen torjumisen vaatimukset niin ruoan tuotannossa kuin muussa elämisessä.
Kyse on myös sosiaalisen maailman kentistä. Niillä taistellaan vallasta. Kaikki haluavat näyttäytyä edukseen käyttämällä pääomiaan: tyyliään, makuaan. Näin asian selitti sosiologi Pierre Bourdieu, joka tutki ihmisen halua erottautua – myös syömällä.
Petteri Puskan tuore väitöstutkimus luomuruoasta tukee tätä olettamusta. Siinä tutkittiin, miten luomuruokaa suosivaan mieheen suhtauduttiin pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Pohjanmaalla. Hesassa päin luomufanilta vaikuttava mies saa kunnioitusta ja ihailua osakseen, mutta eteläpohjalaisella maaseudulla on toisin. Siellä luomua suosiva mies saattaa saada turpiinsa nakkikioskin jonossa.
Puskan mukaan ihminen haluaa kunnioitusta muilta ja sitä tavoitellaan näennäisen pyyteettömillä teoilla. Ruoka on antanut siihen keinon aina kulloisenkin ajan hengen mukaisesti.
Suomalaisen yhteiskunnan tarkkanäköinen havainnoitsija Veikko Huovinen kertoi ruoan roolista identiteetin pönkittäjänä 1970-luvulla, jolloin fokuksessa olivat ihmisoikeudet. Novellissa Hankalat illalliset ylikansallisen firman PR-mies on hätää kärsimässä isännöidessään median illallistilaisuutta.
Tiedostaville taloustoimittajille ei kelvannut rotusortajien viini Etelä-Afrikasta, eikä evakkotaustainen nainen halunnut juoda neuvostoliittolaista. Ranskalainen ja portugalilainen viini torjuttiin, koska kyse on siirtomaitaan orjuuttaneiden riistäjäkansojen tuotoksesta. Jugoslaviassa sorrettiin vähemmistökansoja, ja Espanjan viini sai ylleen edesmenneen Francon varjon.
Onneton PR-mies ehdotti lopulta leikillään lasillista maitoa. Sekään ei käynyt maatalouden tukiaisten takia. Poronpaisti teilattiin, koska poromiehet vainoavat susia, kotkia ja ahmoja. Niinpä illallisilla nautittiin talkkunapuuroa voin kera ja kulautettiin päälle lähdevettä.
Virpi Adamsson
sosiologi