Maija Karala
Pari viikoa sitten julkaistiin uusin Suomen lajien uhanalaisuusarviointi. 180 asiantuntijaa kävi läpi yli 22 000 eliölajin tilanteen Suomen rajojen sisällä. Tulokset kertovat, että tehometsätalous, maatalouden muutokset ja nyt myös ilmastonmuutos vaativat veronsa luonnolta.
Ikävä kyllä luonnon tila heikkenee edelleen, vaikka suojelun menestystarinoitakin on. Esimerkiksi metsälajeista uhanalaisiksi luokiteltiin nyt 833, kun vuonna 2000 sama luku oli vain 566.
Osa muutoksesta johtuu siitä, että arviointi on kerta kerralta perusteellisempi. Listalla on nyt lajeja, joita ei aikaisemmin ole pystytty arvioimaan. Pelkästään siitä ei ole kuitenkaan kysymys, vaan myös aikaisemmin arvioitujen lajien tilanne on huonontunut.
Siitä hyvä esimerkki on liito-orava, joka edellisessä arvioinnissa vuonna 2015 asettui silmälläpidettävien joukkoon: ei uhanalainen, mutta lähellä. Nyt se tipahti uhanalaisten listalle.
Uhanalaisten joukkoon on joutunut myös sellaisia tuttuja ja tavallisia lajeja kuin varpunen, hömötiainen ja naurulokki.
Esimerkiksi hömötiaisia on Suomessa edelleen nelisen miljoonaa, mutta se luokiteltiin erittäin uhanalaiseksi. Miten se on mahdollista?
Uhanalaisuusarvioinnissa käytetään tiukkoja kansainvälisiä kriteereitä. Yksilöiden määrä ei suinkaan ole ainoa, tai edes tärkein peruste, vaan hömötiaisen tapauksessa kannan laskun nopeus. Erittäin uhanalaiseksi laji luokitellaan, jos sen kanta on laskenut kolmen sukupolven aikana alle puoleen. Juuri näin on lintulaskentojen perusteella käynyt hömötiaiselle: vuodesta 2003 laskua on 53 %.
Tällaisella vauhdilla yleisimmästäkin linnusta tulee äkkiä harvinainen, joten hälytyskellojen on aika soida.
Hömötiaista ja liito-oravaa vaivaavat metsätalouden kovat otteet. Vanhat kolopuut ovat metsissä vähissä, ja avohakkuiden mukana menevät tiaisten talvivarastot.
Ilmastonmuutoskin alkaa näkyä uhanalaisuusarvioinnissa. Moni tunturikasvi ja kaikki Lapin päiväperhoset joutuivat nyt joko uhanalaisten tai silmälläpidettävien listalle. Juuri kasvit, perhoset ja linnut ovat kaiken kaikkiaankin heikoimmalla tolalla.
Yksi hyvä puoli synkissä uutisissa kuitenkin on: Suomessa vain harva laji voi lipsahtaa sukupuuttoon kenenkään huomaamatta. Yhtä kattavia arviointeja ei ole tehty missään muualla kuin Pohjoismaissa.
Hömötiaista ja liito-oravaa vaivaavat metsätalouden kovat otteet.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 21.3.2019 julkaistusta lehdestä