Vuonna 1959 me kaikki ikäihmiset olimme 60 vuotta nuorempia. Urho Kekkonen oli ollut kolme vuotta tasavallan presidenttinä. Suomi oli selviytynyt jatkosodasta ja Lapin sodasta 15 vuotta aikaisemmin. Kukaan ei puhunut sotesta eikä muistakaan nykyajan trendeistä.
Lokalahden seurakunnassa 29 nuorta oli aloittanut rippikoulun edellisenä syksynä ja he olivat valmiit konfirmaatioon. Tilaisuudessa tytöillä oli päällään sen ajan tavan mukaan tumma pitkähihainen leninki. Tukkaa ei oltu koristeltu. Pojilla oli päällä tumma puku, valkea paita ja musta solmuke. Minulla oli lainassa veljeni kolme vuotta aikaisemmin hankittu vihkipuku.
Kirkkoherra Reino Vare ja kanttori Ilmari Naatula olivat antaneet rippikoululaisille elämän eväät. Raamattua ja katekismusta oli opiskeltu. Jotain oli opittu, mutta paljon jäi myös oppimatta. Rima oli kuitenkin ylitetty. Olimme konfirmaation jälkeen oikeutetut solmimaan avioliitonkin.
Kun olen katsellut vanhoja valokuvia, olen saanut mieleeni joitakin asioita noista 60 vuoden takaisista tapahtumista. Muistan polkupyöramatkat kotoa kirkolle. Muistan myös sen, että rippikoulaisille pakollisissa sunnuntain jumalanpalveluksissa minä ja varmaan muutkin pojat istuivat Lokalahden kirkon urkuparvella. Emme häirinneet muita, mutta halusimme olla hieman sivussa.
Tuula Jalavan os. Hietamäki ja Liisi Suomisen os. Linnaluoto sekä joidenkin muiden aktiivisuuden tuloksena vuoden 1959 rippinuoret kokoontuivat kotikirkkoonsa 40 vuotta myöhemmin eli vuonna 1999. Meitä oli koolla tässä tapaamisessa 17 rippikoululaista.
Kymmenen vuotta myöhemmin eli lopputalvella 2009 meillä oli seuraava tapaaminen. Lokalahden kirkkoon ehti silloin 14 rippikoululaista. Sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen meillä oli yhteinen ateria Paanulassa. Hyvän ruuan lisäksi oli tarjolla hyvää yhdessäoloa.
Sunnuntaina 31. maaliskuuta Suomessa siirryttiin kesäaikaan ja Lokalahden rippinuoret vuodelta 1959 kokoontuivat taas. Tuula ja Liisi saivat 18 rippikoululaisen ilmoittautumiset. Kun lukua vertaa 29 alkuperäisen joukon vahvuuteen, niin voidaan todeta meidän hoitavan osallistumistamme ja aktiivisuuttamme erittäin hyvin.
Kun kirjoitin meidän 50-vuotiskokoontumisestamme Uudenkaupungin Sanomiin ja Vakka-Suomen Sanomiin, lainasi tekstiäni Helsingin seurakuntien nettilehti ”Mediassa sanottua”. Perusteena oli varmaankin se, että meitä oli koolla näin runsaslukuisesti, kun Helsingin silloinen piispa Eero Huovinen oli tyytyväinen kirkkoon kuuluvien määrästä vaikka se oli pääkaupunkiseudulla pudonnut jo 70 prosenttiin.
Lauri Väättänen
kirjoittaja on vapaa-ajan uusikaupunkilainen Helsingistä