Siniristiliput liehuivat viime lauantaina 27. huhtikuuta kansallisen veteraanipäivän kunniaksi jo 33. kerran. Ensimmäisenä veteraanipäivänä vuonna 1987 sotaveteraaneja oli elossa 320 000.
Tänä vuonna koko maassa on noin kymmenentuhatta sotaveteraania. Vakka-Suomen kunnissa, Uudessakaupungissa, Laitilassa, Taivassalossa, Kustavissa, Vehmaalla ja Pyhärannassa, heitä on elossa viitisenkymmentä.
Joissakin Suomen kunnissa veteraaneja ei ole jäljellä enää ainuttakaan. Naispuolisia veteraaneja on nyt ensimmäisen kerran enemmän kuin miehiä.
Veteraanipäivä on yksi tapa muistuttaa jälkipolvia siitä arvokkaasta ja epäitsekkäästä työstä, jota kunniakansalaisemme tekivät sotien aikana ja niiden jälkeen isänmaamme hyväksi. Itsestään numeroa tekemättä he rakensivat hyvinvointia ja osallistuivat sotakorvausten maksamiseen.
Veteraanien perintö näkyy erityisesti arvoissa: vastuuntunnossa, yhteisöllisyydessä, oikeudenmukaisuudessa ja välittämisessä. Näitä teemoja esiin nostavalle juhlapäivälle on vahvasti tilausta edelleen tässä vastakkainasettelujen ja vihapuheiden maailmassa.
Maamme historia, nykyisyys ja tulevaisuus olivat jälleen läsnä veteraanipäivän seppelten laskuissa, muisteluissa ja eri sukupolvien kohtaamisissa. Juhlapäivä muistuttaa meitä paitsi sotien päättymisestä myös rauhan merkityksestä turvallisen elämän perustana.
Tänä vuonna kansallisen veteraanipäivän yhteydessä puhuttiin myös siitä, miten sitä vietetään jatkossa, kun veteraanit eivät enää ole keskellämme.
Liputuspäivänä voimme kertoa lapsille ja lapsenlapsillemme isovanhemmistamme, heidän elämästään ja arjestaan. Tärkeintä on, että pidämme huolta siitä, että veteraanien teot ja uhraukset eivät unohdu.
Vakka-Suomessa on elossa viitisenkymmentä sotaveteraania.