Voisiko Uudenkaupungin keskustan empireruutukaava-alue päästä Unescon maailmanperintölistalle? Samaan tapaan kuin Vanha Raumakin. Näin kysyttiin muutama vuosi sitten Wahlbergin museotalolla tilaisuudessa, jossa tarkasteltiin ruutuasemakaavan laatineen lääninarkkitehti Georg Th. Chiewitzin elämäntyötä. Museoviraston eläkkeellä oleva osastonjohtaja Pekka Kärki tyrmäsi ajatuksen. Vuosien saatossa on revitty alas aivan liian paljon keskustan vanhoja taloja. Torin kulmilla tämä kulttuuriperinnöstä piittaamaton keskustan kehitystyö näkyy parhaiten.
Unescon maailmanperintökeskus on äskettäin pyytänyt Rauman kaupunkia tekemään arvioinnin Vanhan Rauman suojavyöhykkeelle suunnitellusta uudesta kauppakeskushankkeesta. Kun on maailmanperintöstatuksen saanut, sitä pitää vaalia. Muuallakin kuin vanhassa puutalokeskustassa.
Uudessakaupungissa Chiewitzin suunnittelema upea keskustamiljöö ansaitsee arvoisensa rakentamisen renkaat ympärilleen. Silti hävitystyö jatkuu. Viime vuonna katukuvasta katosi Liljalaakson ja Rantakadun kulmasta ainutlaatuinen 1920-luvulta peräisin oleva amerikkalaistyylinen talo. Sen rakennuttanut Heino halusi soveltaa siirtolaisena Amerikassa näkemäänsä rakennuskulttuuria.
Hesarissa oli hiljan juttu vanhojen talojen purkuvimmasta, josta on tullut täysin arkista. Meiltä kuulemma puuttuu patinan sietokykyä. Rakennussuojelijat ovat hälytysvalmiudessa, kun eri puolilla Suomea halutaan purkaa taloja korjauskelvottomina. Sisäilmaongelmista kärsitään yhtäkkiä joka puolella, ja jopa 1980-luvulla valmistunut koulu voi joutua purkulistalle.
Raumalla purettavien koulurakennusten luettelo on pitkä. Siltä löytyvät omat opinahjoni Nanu ja Aronahde sekä muutama muukin koulu.
Kaikkea rakennuskantaa ei varmasti kannata pelastaa. Eikä toisaalta kaikkea pidä purkaa. Uudessakaupungissa on sikäli hullunkurinen tilanne, että täällä pistetään tasaiseksi 1950-luvulla rakennettu Viikaisten koulu. Vaikka se taitaa kohta olla ainoita vanhoja koulurakennuksia, joka on asiantuntijoiden toimesta terveeksi todettu.
Tilalle tuleva pompöösi sivistys- ja hyvinvointikeskus tuo mieleeni Eurajoen. Siellä ydinvoimayhtiön sijoittuminen kuntaan tuomaan muhkeita kiinteistöveroja sai päättäjät rakennuttamaan uuden kunnantalon, jonka tuloaulassa on oikein suihkulähde.
Uudessakaupungissa luotetaan autotehtaan imuun. Vanhaa, toimivaa rakennuskantaa pistetään matalaksi, ja rahaa isketään jättihankkeeseen. Tässä kohtaa mieleen juolahtaa Olkiluoto kolmonen. Rakennushankkeet eivät aina mene niin kuin Strömsössä. Varsinkin kun vanhustenhuollon nykytila on osoittanut, että kansainväliset yhtiöt etenevät toiminnassaan tiukasti liikevoitto edellä.
Virpi Adamsson
VTM, vapaa toimittaja