Olen saanut matkustella elämässäni kohtalaisen paljon. Esiintymismatkani ovat vieneet rapakon taakse, kuten myös ympäri Eurooppaa ja olen saanut lyhyesti tutustua paikallisiin työskentelytapoihin ja maiden kulttuureihin yleensä. Tätä taustaa vasten minun on välillä vaikea sulattaa sitä jatkuvaa valitusta, että Suomessa asiat olisivat jotenkin poikkeuksellisen huonosti.
On toki selvää, että meillä on paljon korjattavaa eikä täystyöllisyydestä nauttiva hyvinvointivaltio ole enää totta, mutta samalla on pakko realiteettien vuoksi muistuttaa, että meille itsestäänselvyydet ovat monissa muissa länsimaissa tavoiteltavien asioiden listalla.
Suomessa voimme kulkea melkein missä vain pelkäämättä oman henkensä puolesta. Suomessa lapsemme saavat saman peruskoulun opetuksen riippumatta siitä millaisesta perheestä ovat lähtöisin. Paljon parjatut terveyspalvelutkin lähtevät siitä, että ensin kysytään ”miten voimme olla avuksi”, ja vasta sitten kysellään maksukyvyn tai vakuutuksen perään.
Meillä ei myöskään lähtökohtaisesti tarvitse epäillä viranomaisten motiiveja eikä sujauttaa lahjusseteleitä saadakseen palvelua. Nämä ovat meille pitkälti itsestäänselvyyksiä. Ei tarvitse kuitenkaan mennä kuin Tallinnaan ja jo satamasta ulospäästyäsi on joku kerjäämässä rahaa saadakseen ruokaa.
Suomalaisten suosima lomakohde Espanja taas on hyvä esimerkki siitä, miten parin kympin lahjuksella paperit virastoissa kulkevat nopeammin ja Yhdysvallat taas mainio esimerkki maasta, jossa varallisuus luo etuja kaikkialla, jopa sairaanhoidossa, jossa ensimmäisenä kysytään vakuutusyhtiötä ja vasta sen jälkeen katsotaan sitä mahdollista sairautta, edellyttäen, että juuri tämä vakuutus sen korvaisi.
Koska korjattavaa löytyy Suomestakin paljon, on meillä jälleen hyvä syy käyttää äänioikeuttamme. Leipäjonot, asunnottomat, syrjäytyneet ja nuorten kasvanut pahoinvointi vaativat toimenpiteitä eikä nämä ongelmat korjaannu itsestään. Ne vaativat lainsäädäntöä, resursseja ja tekijöitä.
Nämä tekijät valitsemme me, äänestäjät, joten vähintä mitä voimme tehdä on käyttää oikeuttamme. Siihen on kaksi isoa syytä. 1. Ne hyvät asiat, joissa Suomi on onnistunut. Niiden puolustaminen on tärkeää, sillä nekään eivät säily eivätkä kehity itsestään. 2. Ne korjattavat asiat, joissa Suomi on epäonnistunut. Niiden korjaamisen soisi alkavan heti. Äänestysneuvoja en tietenkään jaa, muuta kuin sen yhden, käytä ääntäsi. Se on oikeutesi, eikä sekään ole itsestäänselvyys kaikkialla.
Pete Poskiparta
kirjoittaja on ulkouusikaupunkilainen viihdetaiteilija ja mentalisti