Suomi valittiin toisen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Valinnan takana on YK:n teettämä onnellisuusraportti.
Raportin jälkeen ulkomailta tultiin ihmettelemään tätä onnellista kansaa. Eräskin video oli kuvattu ankeana maaliskuisena päivänä Helsingissä. ”Harva täällä hymyilee”, todetaan Dannyn tunnetuksi tekemässä kappaleessa Kuusamo, mutta se olisi sopinut myös videon nimeksi.
Suomalaisten suhtautuminen raporttiin oli vaihteleva. Osa oli ylpeä tuloksesta, osa ihmetteli, miten se on mahdollista, kun itsellä ainakin menee huonosti, eikä onnellisuudesta ole tietoakaan.
Suomen sijoitusta selittää pitkä eliniän odote ja vähäinen korruptio, mutta hieman yllättäen suurempi painoarvo oli suomalaisten haastatteluilla.
Hämeen läänissä lapsuuteni viettäneenä tulee mieleen, että onko kyselyyn ottanut osaa vain hämäläisiä, jotka eivät ole kehdanneet puhua suoraan vaan ovat lopuksi todenneet, että ”kyllä mulla ihan hyvin menee, mutta ei nyt tehdä tästä mitään numeroa”.
Totta puhuen Suomessa voidaan olla hyvinkin monesta asiasta ylpeitä. Onnellisuus vain on ehkä hieman väärä sana kuvaamaan sitä. Jos nimittäin mitattaisiin ihmisten hyväntuulisuutta, Suomi tuskin olisi lähelläkään kärkeä.
Tässä maailman onnellisimmassa maassa onni on sitä, että on hyvä terveys tai ainakin mahdollisuus hoitaa terveyttään, töitä tai ainakin mahdollisuus työllistyä, turvallinen elinympäristö ja verotus, joka nipistää suuren osan palkasta mutta toisaalta takaa monta muuta asiaa.
Tulevana sunnuntaina nähdään minkälainen porukka tätä maata mahdollisesti jatkossa johtaa. Jossain vaiheessa iltaa raportoidaan myös, mitä muualla on kerrottu meidän vaaleistamme. On luvassa sitten jytky, vastajytky tai ihan vain odotetut tulokset, on jokin asia nostettu uutiseksi ainakin Ruotsissa.
Meitä kiinnostaa kummallisen paljon, mitä muut meistä ajattelevat. Iltapäivälehtien päivän luetuimpien uutisten joukossa on usein juttuja, joissa joku ulkomaalainen kummeksuu suomalaisten tapoja. Sitten me kummeksumme tätä kummeksujaa.
Artikkelin kommenteissa joko ihmetellään, miten muualla maailmassa ei ole vieläkään tajuttu astiankuivauskaapin neroutta tai jopa hieman loukkaannutaan, kun meitä pidetään taas niin juroina.
Emme välttämättä pidä Renny Harlinin elokuvista tai Jasper Pääkkösestä, mutta olemme hieman ylpeitä, jos he menestyvät. Sama pätee Almaan tai Ville Valoon.
Jossain vaiheessa joku kuitenkin muistaa, että Ruotsilla löytyy enemmän hollywood-tähtiä yhdestä Skarsgårdin perheestä kuin koko Suomesta, eikä Ingmar Bergmania tai Abbaa tarvitse erikseen edes mainita.
Onnellisuusraportissa Ruotsi oli muuten seitsemäs. Onnellisuus on siis sitä, että ainakin jossain asiassa voitamme Ruotsin.
Risto-Matti Kärki
tuottaja