Maija Karala
Rehevillä merenlahdilla voi nähdä monenkirjavia sorsalintuja. Nyt on hyvä aika tutustua niihin, kun säät ovat kauniita ja sorsakoiraat vielä vähän aikaa koreissa juhlapuvuissaan. Paitsi harmaasorsat, joiden väriloisto vetää vertoja lähinnä hiirelle.
Äkkiseltään harmaasorsaa voi erehtyä luulemaan vähän erikoisennäköiseksi sinisorsaksi. Harmaasorsassakin on kuitenkin oma viehätyksensä. Kun koirasta katsoo tarkemmin, näkee höyhenten hienon mustan pitsikuvion ja siiven syvän mahonginpunaisen. Naaraan tunnistaa parhaiten siitä, että sinisorsan metallinsininen siipipeili puuttuu. Sen tilalla on täplä puhtaanvalkoista.
Muutama muukin hienovarainen ero lintulajien välillä on. Harmaasorsa on hieman sinisorsaa pienempi, sen nokka on tummemman oranssi ja vatsa vaalea. Kaikkiaan linnut ovat kuitenkin niin samannäköisiä, että niiden luulisi olevan lähisukulaisia. Perimän lukeminen kuitenkin paljasti, että harmaasorsa on itse asiassa läheisempää sukua haapanalle.
Suomessa harmaasorsa sinnittelee elinalueensa pohjoisella äärirajalla – ainakin toistaiseksi. Eteläisen Suomen rehevillä lintuvesillä se on paikoin melko yleinen, mutta pesiviä pareja arvioidaan olevan kaiken kaikkiaan vain 500–1000. Kutakin harmaasorsaa kohti Suomessa on siis noin 200 sinisorsaa.
Harmaasorsan tärkein elinalue onkin Suomen eteläpuolella. Se elää laajalla alueella Keski-Euroopasta itään läpi Aasian, ja voipa sen tavata myös Pohjois-Amerikan Suurilta tasangoilta. Metsäjärvissä se ei viihdy, vaan maiseman täytyy olla avointa – Suomessa siis yleensä maatalousmaisemaa.
Sorsalintujen tilanne Suomessa on tukala. Peräti puolet kosteikkojen vesilinnuista on uhanalaisten listalla. Harmaasorsa on kuitenkin poikkeus: vaikka sen kanta on pieni, se on kasvussa. Pesivien parien määrä on itse asiassa kuusinkertaistunut 30 vuodessa.
Muutoksesta lienee kiittäminen tai syyttäminen ilmastonmuutosta. Maailman lintujen levinneisyydet ovat siirtymässä vauhdilla pohjoista kohti. Siitä kertoo monen muunkin etelän linnun saapuminen meille: esimerkiksi kattohaikaroita liikkuu keväisin Suomessa vuosi vuodelta enemmän.
Peräti puolet kosteikkojen vesilinnuista on uhanalaisten listalla.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 16.5.2019 julkaistusta lehdestä