Uudenkaupungin Sanomat uutisoi vapun alla, että kaupungissa on kymmeniä lapsia ja nuoria, joilla olisi tarvetta psykiatriselle tuelle ja hoidolle.
Oireet vaihtelevat vt. opetustoimenjohtaja Arja Kitolan mukaan käytösongelmista masennukseen ja itsetuhoisuuteen (US 30.4.).
Näin äitienpäivän aattona olisi hienoa tuudittautua vain valoisiin asioihin, mutta lasten ja nuorten pahoinvoinnista saa ja pitää puhua vaikka viikon jokaisena päivänä.
Apua, tukea ja määrärahoja lasten ja nuorten auttamiseksi tarvitaan ja nopeasti. Kun ongelmat pitkittyvät, ne mutkistuvat.
Opetus- ja kasvatuslautakunta esittää kaupunginhallitukselle, että ongelmista kärsiviä nuoria varten perustetaan erityisluokanopettajan ja sosionomin koulutuksen saaneen koulunkäynninohjaajan virat.
Toiveissa on saada kaupunkiin tukiluokan käyttöön psykiatrinen sairaanhoitaja, sillä neljän kuraattorin ja kolmen psykologin työpanos ei enää riitä.
Osaavien ammattilaisten palkkaamisen lisäksi myös itse ilmiötä pitää tutkia. Mistä ongelmat johtuvat ja miten ne olisi ehkäistävissä? Miten perheiden hyvinvointia voidaan edistää? Onko kiusaamisen kitkemiseksi tehty riittävästi töitä?
Perhekeskus tekee Uudessakaupungissa tärkeää ennaltaehkäisevää työtä, myös yhdessä järjestöjen kanssa.
MLL pyörittää kaveritoimintaa ja Pelastakaa lapset -järjestön tukiperhetoimintaa. Myös erilaiset sähköiset palvelut, kuten kaupungin verkkosivuilla oleva Pyydä apua -nappi, madaltavat kynnystä avun hakemiseen.
Kaikenlaisille ideoille ja uusille avauksille on tarvetta edelleen.
Pienilläkin teoilla on merkitystä. Jos lähelläsi on ihminen, lapsi tai aikuinen, jonka vuoksi olet huolissasi, älä epäröi kysyä hänen vointiaan.
Kaksi sanaa riittää: mitä kuuluu? Se on vähintä, mitä meistä jokainen voi tehdä.
Miten perheiden hyvinvointia voidaan edistää?