Siinä se taas seurailee puutarhatöiden edistymistä. Tuttu palleromainen olemus täynnä kevään riemua. Hämärän saapuessa sen kaunis lauluääni täyttää koko tienoon. Eipä ihme, että tämä laulaja-Robin on aiemmin tullut tunnetuksi myös punarintasatakielenä. Nykyään puhutaan vain punarinnasta. Englantilaiset kutsuvat rakastamaansa pikkulintua robiniksi.
Äänensä lisäksi linnun tunnusmerkkeihin kuuluu ruosteenpunainen rinta. Muuten kovin vaatimattoman näköisen pikkulinnun punainen rinta on synnyttänyt monta tarua. Keskiajalla syntynyt legenda kertoo kuinka ristillä kitunut Jeesus säälitti pikkulintua. Niinpä se kävi nokallaan nappaamassa irti orjantappurakruunusta Jeesuksen otsaansa pureutuneen piikin. Samalla Jeesuksen veri syöksähti linnun rinnalle. Jeesus antoi punaisen värin jäädä muistutuksena linnun hyvästä teosta.
Eurooppalaisille luonnonkansoille punarintainen lintu oli auringonvalon tuoja, joka ilmestyi samaan aikaan kevätauringon kanssa.
Punarinnan, kuten muiden pikkulintujen, surmaamista on pidetty erityisen pahana. Irlannissa uskottiin, että linnun surmaaminen saa tekijän kädet vapisemaan. Kun taas saksankielisissä maissa kerrottiin lehmien lypsävän verta, jos niiden omistaja erehtyisi tappamaan punarinnan. Pikkulintujen myös uskottiin kantavan kuolleiden pikkulasten sieluja. Kertoohan tunnettu joululaulu ”Varpunen jouluaamuna” siitä, miten ruokinnalle tullut varpunen ei olekaan lintu, vaan tytön kuollut pieni veli.
Punarinnan tavoin lukuisiin eri lintulajeihin on liitetty erilaisia uskomuksia ja taruja. Vaikka nykyisin tiedämme linnuista ja niiden käytöksestä paljon, niin silti muuttolintujen palaaminen on joka kevät pieni ihme ja kertoo, että maailma on kuitenkin raiteillaan. Saamme taas kevään ja kesän ajan nauttia lintujen laulusta ja niiden seurasta.
Lintujen merkitystä ihmisille kuvaa kohu 1960-luvun alun Yhdysvalloista. Tuolloin biologi Rachel Carson kirjoitti tietokirjassaan ”Äänetön kevät” kuinka ”Kevään ääniä ei enää kuulunut. Aamut, jotka kerran olivat olleet tulvillaan punarintasatakielen, kyyhkysten, närhien, peukaloisten ja muiden lintujen laulua, olivat nyt mykkiä”.
Syynä lintujen joukkokuolemiin olivat ihmisten käyttöönottamat voimakkaat kasvinsuojelumyrkyt, erityisesti DDT. Kirja nosti valtavan mylläkän ja johti sekä ympäristöliikkeen syntyyn, että myös tiettyjen kasvinsuojeluaineiden käyttökieltoihin ja rajoituksiin. Ajatus keväästä ilman lintujen laulua oli ihmisille kauhistus. Ja niinhän se todellisuudessa olisi.
Maija Ala-Jääski
toimittaja