Ilmastonmuutoksen syövereissä

0

Twitterissä tuttu mies kertoi jäätelökioskilla kuunnelleensa lasten keskustelua: ”Maapallo ja me kuollaan, jos juodaan maitoa ja syödään lihaa. Voiko jäätelöäkään syödä enää?” Mies paheksui kun kuuli, että tenavien huoli oli peräisin koulusta.
Twiitistä lähti liikkeelle raivoisa keskustelu. Moni muistutti, että on sitä ennenkin ollut lapsilla ahdistuksen aiheita. Totta. Mustavalkotelkkari toi Biafran nälkäiset lapset 1960-luvun lopulla meidänkin kotiin. Vähän myöhemmin koulussa kerrottiin ydinsodan vaaroista ja annettiin ohjeita suojautumiselle. Elettiin kylmän sodan aikaa.
Julkisuudessa käydään alati kilpailua siitä, mikä yhteiskunnan ongelmista on se suurin. Mikä ansaitsee kipeimmin ratkaisun: rahoituksen ja voimavarat. Ilmastonmuutosta on lykätty agendan kärkeen pitkään.
2000-luvun alussa opetin Turun AMK:n kestävän kehityksen opiskelijoille viestintää. Julkaisimme netissä Vihreä polku -sivustoa, jolla tarjottiin tietoa ja ratkaisuja ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Aika ei ollut vielä kypsä. Kestävän kehityksen koulutusohjelma lopetettiin.
Uudessakaupungissakin on tehty jo kauan ilmastotekoja HINKU-kuntana. Mutta vasta nyt ilmastonmuutos on saatu brändättyä tulevaisuuden uhaksi numero yksi. Lasten ilmastoangstista on tullut ilmiö ruotsalaisen koulutytön Greta Thunbergin ansiosta. Koululaiset ympäri maailmaan ovat olleet koululakossa ja osoittaneet mieltään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Tuntuu, ettei yhtään lehtijutua kirjoiteta tai mediakeskustelua käydä ilman ilmastonäkökulmaa. Sisustusstailisti kehottaa ostamaan viherkasvin, kun tekee mieli uutta kotiin. Niin haitta maapallolle jää vähäiseksi.
Ilmastokortti vedetään esille, kun se edesauttaa omaa asiaa. Yhdessä uutisessa vaaditaan vahvaa kaupunkipolitiikkaa. Tiiviit keskustat hidastavat ilmastonmuutosta. Toisessa jutussa se vasta ilmastoteko onkin, kun muuttaa maalle tai pikkupaikkakunnille.
Sitran muutaman viikon takainen ilmastoraportti patistaa suomalaisia rajuihin muutoksiin elämäntavoissaan. Liha pois lautaselta ja polkupyörä käyttöön. Hyvän asian edistäjät sortuvat ehdottomuuteen, joka nakertaa heidän uskottavuuttaan. Netin keskusteluissa maltillisempi keskustelija leimataan ilmastodenialistiksi eli ilmiön kieltäjäksi.
Nyt maalailtu tulevaisuudenkuva tarjoaa mielikuvissani paluun lähes keräilytalouteen. Sitä ajavat ammattiaktivistit. Ilmastonmuutos on rahahana, jolla moni hankkii nyt leipänsä. Se kannattaa muistaa, kun innokkaimmat pistäisivät meidät kasvattamaan ilmaperunoita ja kalaa kerrostalon kellarissa. Taloyhtiön kokouksissa kinattaisiin sitten perkuuvuoroista. Sellainen yhteiskunta on utopia. Ilmastonmuutosta ei ratkaista suomalaisten elämä perinpohjaisesti ankeuttamalla.
Virpi Adamsson
sosiologi

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here