Viimeisten parin viikon aikana Suomen yleisin tai ainakin näkyvin perhoslaji on ollut kauniin oranssi ohdakeperhonen. Niitä lentelee nyt kaikkialla missä vain on kukkia, pihoilla ja puutarhoissa, ojanpientareilla ja joutomailla.
Tarkemmin katsoen huomaa, että perhoset eivät ole enää aivan nuoruutensa kukoistuksessa. Niiden oranssi väri on hailakaksi haalistunut ja monen siivet näyttävät repaleisilta.
Nämä perhoset ovat matkalla nuhraantuneita, sillä ne ovat saapuneet kaukaa nauttimaan Suomen juhannuksen kukkaloistosta. Ne lähtivät lentomatkalleen Etelä-Euroopasta, ehkä Pohjois-Afrikasta saakka viettääkseen loppuelämänsä pohjoisessa.
Täällä ne ruokailevat luonnonkukilla, joiden kukinta on juuri nyt parhaimmillaan. Erityisesti niitä houkuttelevat keltaiset kukat sekä ohdakkeet ja tervakot, mutta myös puutarhojen syreenit kelpaavat. Ennen kuolemaansa perhoset ehtivät vielä munia nokkos- ja ohdakepusikoihin. Loppukesällä tiedossa onkin uusi ohdakeperhosten sukupolvi, tällä kertaa hehkuvanväristä paikallista tuotantoa.
Suomen kesä on ehkä lyhyt ja oikukas, mutta ainakin se on niin rehevä ja tuottoisa, että lintujen lisäksi myös hyönteiset lentävät tuhansia kilometrejä päästäkseen tänne juhannuksenviettoon.
Vielä lapsuuteni perhoskirjoissa kerrottiin, että ohdakeperhoset ja muut vaeltajat ovat itsetuhoisia: ne eivät pysty talvehtimaan Suomessa, joten ne kaikki kuolevat syksyn tullen. Se olisi melkoisen outoa. Luulisi, että jos kaikki pohjoiseen lentäneet perhoset kuolevat jälkeläisiä jättämättä, taipumus vaeltaa tänne päin olisi karsiutunut niiden populaatiosta jo aikoja sitten. Ja kuitenkin niitä tulee, vuosi toisensa jälkeen.
Totuus onkin toinen. Viime vuosina on saatu selville, että ohdakeperhoset ja monet muut hyönteiset muuttavat syksyllä takaisin etelään siinä missä linnutkin.
Juhannuksena ei kuitenkaan vielä mietitä lähtöä. Kesä on nyt kauneimmillaan, perhoset lennossa ja maasto kuhisee lintujen ja muiden eläinten poikasia. Nautitaan juhannuksesta yhdessä luonnon kanssa.