Useimpien lintujen poikaset ovat lähteneet pesistä, joten puutarhat ja metsät ovat täynnään kokemattomia nuorukaisia. Niiden kimeitä kerjuuääniä kuulee melkein missä tahansa, jos vain pysähtyy kuuntelemaan.
Linnut ovat siitä ainutlaatuisia eläimiä, että usein niiden poikaset kasvavat vanhempiensa kokoisiksi tai suuremmiksikin jo aivan elämänsä alussa, ennen kuin edes lähtevät pesästä.
Niiden kasvunopeudelle ei ole vertaa meidän nisäkkäiden joukossa. Esimerkiksi västäräkinpoikaset saavuttavat vanhempiensa painon – noin 20 grammaa – parissa viikossa. Suunnilleen samankokoinen kotihiiri kasvaa vielä kahdeksankuisena.
Pariviikkoisena isokokoinen, mutta hölmö ja lentotaidoton pikkulinnunpoika lähtee maailmalle. Nämä lentopoikaset herättävät usein ihmisten huolen. Niitä otetaan hoitoon tai kannetaan löytöeläintaloihin joka vuosi.
Se on linnunpojan kannalta ikävää, sillä se ei suinkaan ollut pulassa. Pesästä lähteneet nuorukaiset oppivat lentämään muutamassa päivässä. Emot pitävät niitä silmällä ja ruokkivat niitä.
Kun lintunuorukaisen poikasuntuva on pudonnut ja siipisulat kasvaneet, sitä onkin jo vaikeampi tunnistaa tämän vuoden poikaseksi. Usein nuoret linnut kuitenkin säilyttävät vanhemmistaan poikkeavan värin vielä pitkään. Esimerkiksi nuori västäräkki on epämääräisen kellertävänharmaa ja siltä puuttuu vanhempiensa siisti musta hattu ja kurkkulappu.
Nuori punarinta on täplikkään ruskea eikä sillä ole oranssinpunaista rintaa. Sitä on helppo luulla aivan eri lajiksi. Se onkin hyvä juttu: aikuiset punarinnat käyvät raivokkaasti jopa pelkän punaisen höyhentukon kimppuun. Poikasvärinsä turvin nuorukainen saa olla rauhassa, kun se opettelee linnunelämän perusteita.
Hyvä poikasen tuntomerkki ovat kumimaiset keltaiset suupielet. Ihmisen silmään ne näyttävät hassuilta, mutta aikuisille linnuille keltaiset suupielet ovat vastustamaton signaali ruokkia.
Näihin aikoihin Suomessa on enemmän lintuja kuin mihinkään muuhun vuodenaikaan, sillä kukin pikkulintupari on pyöräyttänyt kahdesta jopa kymmeneen poikasta. Vain pieni osa niistä selviää itse pesimään ensi vuonna./ Maija Karala