Elämme festivaalien luvattua vuodenaikaa. Eri teemoilla varustettuja festareita löytyy liki joka pitäjästä ympäri Suomea. Moneen niistä kuuluu kiinteästi musiikki, ja ne ovat myös lähinnä omaa sydäntäni.
Parhaimmillaan ja pahimmillaan musiikkifestivaalien ohjelmakattausten paljastamista saa odottaa jännityksellä koko vuoden. Kun artisteja aletaan paljastaa, alkaa kiihkeä vertailu. Missä on paras valikoima? Minne tänä vuonna menisi?
Liian kauan miettivältä tapahtuman liput saattavat mennä jopa sivu suun. Siksi suurimpien ja suosituimpien festivaalien kohdalla kannattaa olla vikkelä, jos niihin tahtoo mukaan. Valikoimaa kuitenkin on onneksi paljon, joten uskon useimmille festarinnälkäisille löytyvän varmasti jotain.
Nykyään festareilla huomioidaan aiempaa paremmin myös lapsiperheet. Hieman taaperoikäisiä kauemmin palloa tallanneillekin suunnatuilla festivaaleilla on yhä useammin oma lapsiperheille osoitettu päivänsä.
Mielestäni on hyvä, että mahdollisimman monelle annetaan mahdollisuus osallistua kesän yhteisiin huippuhetkiin. Niitä ne ovat ainakin itselleni – kesän parhaita tapahtumia. Tämä korostui etenkin alaikäisenä, kun kuuntelin musiikkia aktiivisesti ja halu keikoille oli kova. Niille pääseminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä usein ne olivat ikärajallisia. Festarit olivatkin tuolloin ehkä ainoa kerta vuodessa, kun pääsin katsomaan oman suosikkiartistini esiintymistä.
Siksi minua ei myöskään haittaa, vaikka festivaaleilla joutuisinkin nauttimaan mahdollisen alkoholijuoman anniskelulle erikseen korvamerkityllä alueella. Se mahdollistaa sen, että alaikäisetkin pääsevät seuraamaan musiikkiesitystä.
Ja samasta massasta heidän kanssaan löytää kyllä minutkin, jos esiintyvä artisti on kiinnostava. Kaikki mahtuvat samaan joukkoon, kunhan muistamme huomioida muut. Ethän siis sinäkään ole se, joka tunkeutuu ihmismassan läpi kyynärpäitä raivausaseina käyttäen, törmäilee kaataen muita maahan tai estää tietoisesti toista näkemästä esitystä.
Sillä parhaimmillaan festarit ovat sitä, kun laadukkaaseen ohjelmaan yhdistyy hyvä yhteishenki. Sellainen, jossa kaatunut autetaan ylös, toisia ei etuilla, ja itseään lyhyempi päästetään paremmalle paikalle. Saattaapa tuntemattomalle jopa epäsuomalaisesti vilahtaa hymykin.
Tänä viikonloppuna Nopperlan tilan täyttävät Karjurock-kävijät vauvasta vaariin. Toivotan heille kaikille yhtäläisen hyvää festaria, ja kuten minulle aikanaan opetettiin: pidä kaverista huolta! Yhdessä on myös hauskempaa.
Kirsi Lätti
toimittaja