Maija Karala
Hyi, rotta! Etenkin maaseudulla kasvaneet oppivat jo nuoressa iässä kammoamaan rottia. Koska nämä jyrsijät viihtyvät rakennuksissa, syövät ihmisruokaa eivätkä elä järin siististi, niitä vastaan on käyty sotaa jo vuosisatoja.
Rottia tapetaan suuria määriä ja usein tuskallisilla menetelmillä, kuten hitaasti vaikuttavilla myrkyillä. Olisikin mukavaa ajatella, että rotat ansaitsevat kohtalonsa olemalla ilkeitä, itsekkäitä, pelkurimaisia ja aggressiivisia eläimiä. Kaikkia näitä ominaisuuksiahan rottiin liitetäänkin.
Ikävä kyllä uskomukset kertovat enemmän meistä itsestämme kuin rotista. Suomalaisten villirottien kesytetyt lajitoverit ovat tärkeitä tutkimuseläimiä, koska ne itse asiassa muistuttavat aika lailla ihmisiä. Tutkijat ovat saaneet niistä selville rotanmyrkyn kylväjän mielenrauhan kannalta kiusallisia seikkoja.
Syy samankaltaisuuteen on se, että rotta on varsin läheistä sukua meille kädellisille. Se muistuttaakin meitä monessa suhteessa enemmän kuin vaikkapa koira, joka kuuluu nisäkkäiden sukupuun toiselle oksalle ja on läheisempi serkku hevosille ja lehmille. Rotat elävät luonnossa suurina laumoina, ja niiden käyttäytyminen ja tunne-elämä ovat yllättävän inhimillisiä. Rottia käytetäänkin koe-eläiminä esimerkiksi empatian tutkimisessa.
Erilaiset, usein aika julmat, koeasetelmat ovat osoittaneet, että rotat ahdistuvat lajitoverin kivusta ja asettavat itsensä vaaraan pelastaakseen kaverin pulasta. Loukkuun jääneen kaverin avunhuudot vetävät rottaa puoleensa jopa voimakkaammin kuin suklaa.
Lemmikkioloissa toverinsa menettänyt yksinäinen rotta voi kuolla suruunsa. Voikin vain kuvitella, millaisia pienoiskokoisia tragedioita tapahtuu öisin rotanloukun ympärillä.
Toki villirotissa on myös kovuutta ja ärhäkkyyttä, joka on kesyrotista karsittu pois. Ilman sitä ne eivät luonnossa selviytyisi. Kuitenkin oleellinen aines siinä keitoksessa, joka tekee rotasta ylivertaisen selviytyjän, näyttää olevan myötätunto.
Kiusallista tai ei, rottia on silti pakko torjua. Ehkä tieto niiden luonteenlaadusta kuitenkin saisi ihmiset valitsemaan rottasotaan inhimillisempiä aseita: ennaltaehkäisyä ennen tappamista, ja heti tappavia loukkuja mieluummin kuin myrkkyjä.
Myrkkyjen välttämiseen on muutenkin hyvät syyt. Ne eivät suinkaan jää rottiin, vaan leviävät niitä syöviin eläimiin. Tuskallisen myrkytyksen uhriksi voi joutua jyrsijöiden lisäksi myös oma koira.
Kiusallista tai ei, rottia on silti pakko torjua.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 25.7.2019 julkaistusta lehdestä