Maija Karala
Luonnon tapahtumien ennustaminen ei ole helppoa hommaa. Luonto on kuin suunnaton Muuttuva labyrintti -pelilauta, jossa yksi muutos voi siirtää lukemattomia muita palikoita ja tuottaa odottamattoman ketjureaktion. Lopputulos voi olla jotain ihan muuta kuin arkijärjellä olettaisi.
Esimerkiksi Suomessa juuri rehevimmät järvet ovat parhaita lintuvesiä. Niillä viihtyvät lapasorsat, harmaasorsat, liejukanat ja monet muut. Luulisi siis, että rehevyys lisää lintuja, mutta eipä suinkaan. Kun nämä järvet entisestään rehevöityvät vaikkapa maatalouden tai asutuksen ravinnepäästöistä, niistä tuleekin linnuille huonompia ympäristöjä.
Entäpä sitten ilves, joka itse asiassa kasvattaa omien saaliseläintensä kantoja? Pohjoismainen tutkimus osoitti, että ilvekset verottavat kettujen ja muiden pienpetojen määrää niin raskaalla käpälällä, että metsäkanalinnut ja metsäjänikset hyötyvät sen läsnäolosta. Ilves itse syö näitä eläimiä kyllä, mutta vähemmän kuin pienpedot.
Joskus luonnon ennustaminen kuitenkin osuu kohdilleen. Vuosi sitten kirjoitin tällä palstalla paahtavan kuivan kesän seurauksista. Silloin kerroin, kuinka kuivuus on polttanut ruohon ruskeaksi ja tappanut puita ja pensaita etenkin hiekkamailla ja kallioiden päällä. Ennustin silloin, ettei tämä suinkaan ole luonnon kannalta huono juttu. Pusikoituminen ja umpeenkasvu nimittäin vievät tilaa karujen maiden harvinaistuvilta kukilta. Tulevina vuosina kuivuutta voi seurata kukkien kukoistus.
Ja niinhän siinä kävi. Tänä vuonna kukkaloisto on ollut huikea etenkin kallioilla, joilta pensaikko viime kesänä kuoli pois. Kalliot muuttuivat violeteiksi keto-orvokeista ja punaisiksi tervakoista.
Samat säät eivät kuitenkaan ole eduksi kaikille. Viime vuonna sammakoiden lisääntyminen epäonnistui laajoilla alueilla, kun sateen puutteessa ojat ja lammet kuivuivat ennen aikojaan ja nuijapäät kuolivat. Tänä vuonna eteläisessä Suomessa on monin paikoin käynyt uudestaan samoin.
Sammakot ovat onneksi pitkäikäisiä, eikä parin vuoden tauko lisääntymisestä vielä uhkaa niiden säilymistä. Ylimääräinen rasite se kuitenkin on, etenkin asutuksen lähellä eläville sammakoille, joiden kannat ovat muutenkin laskussa. Toivotaan, että ensi vuosi olisi vuorostaan parempi niille.
Tulevina vuosina kuivuutta voi seurata kukkien kukoistus.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 11.7.2019 julkaistusta lehdestä