Kuka vielä muistaa ajan, jolloin Uudessakaupungissa pelattiin tennistä monessa paikassa? Pitää kulkea aina 1980-luvulle asti, jotta näitä mielikuvia voi todentaa. Oli valkoiset shortsit, jossa lahkeiden pituudella ei leveilty ja puumailojen aikakausi oli juuri päättynyt.
Asuimme autotehtaan kenttien lähellä, jotka olivat kovassa käytössä. Asfalttikentillä pelattiin paljon turnauksia ja pelaajia oli valtavasti niin kaupungista kuin lähiympäristöstä. Suuntasin eräänä kesäpäivänä keltaisen Nopsani kohti kenttiä, kun ison turnauksen finaali oli kuulemma käynnissä ja veljeni sekä isäni lähtivät paikalle. Pikkupoika puikkelehti katukoriskentän laidalla seisoskelleiden ihmisten välistä eturiviin, josta katselin nykyisen kaupunginjohtajamme sekä laitilalaisen Petteri Elon vääntöä.
Atso oli alussa pulassa, mutta kokeneempana kukisti nuoremman Elon muistaakseni 7–5, 6–2.
Kahden ulkokentän molempiin päätyihin ”nojasi” silloinen sisähalli ja meikäläisen suurta hupia pikkupoikana oli kentälle päästyäni lätkiä palloja seinää pitkin ylös. Sitten odoteltiin, mistä kohtaa kuplahalli pallon palauttaisi. Katu-uskottavuus lisääntyi, kun sain vihdoin pallon seinän toiselle puolelle ja sitten palloja etsittiin vastapuolelta metsästä.
Paras buumi alkoi hiipua 1990-luvulla, vaikka Vakka-Tennistä pelattiinkin vielä aktiivisesti vuosia. Autotehtaan kentille ilmestyi muoviritilät ja peli muuttui varsin nopeaksi. Tähän aikaan alkoi oma aktiivinen harrastaminen, josta kiitos Jää-Kotkien valmentajalle Tomi Uusitalolle.
Matsien juoni oli yksinkertainen. Tomi löi lujaa ja meikäläinen ravasi kieli vyön alla puolustaen palloja peliin. Muoviritilöiden huono puoli oli sadeherkkyys. Kenttä muuttui heti erittäin liukkaaksi.
Vaikka tämän hienon mailapelin kukoistusajat ovat Uudessakaupungissa kaukana takanapäin, lopullisia hautajaisia ei ole pidetty. Kaupungin ykköspelaaja Juha Hepojoki on Suomessa sijalla 412. Lukua ei pidä vähätellä, sillä aktiivisesti kilpaa pelaavia on yli 3000 Suomessa. Hepojoen takana on lisäksi puolentusinaa ukilaispeluria parhaimman tuhannen joukossa.
Juhannusaatoksi suunnittelemani pelit siirtyivät yllättäen alkuiltaan, sillä molemmat massakentät olivatkin päivällä käytössä. Toisella kentällä ollut helsinkiläismies totesi vuoronsa loputtua, että hienoa päästä näin hyville kentille ja miehen mukaan Helsingissä tenniksen suosio vaikeuttaa huomattavasti vuorojen saamista.
Tennis on vieläkin voimissaan. Niin Uudessakaupungissa kuin muuallakin.
Juha Laine
liikunnanopettaja, freelancetoimittaja