Kävin loppukeväästä ensimmäisen kerran ostamassa itselleni auton oikein autokaupasta. Siihen asti olen nimittäin ostanut autoni käytettyinä isältäni siinä vaiheessa, kun hän on vaihtanut kulkupelinsä uudempaan.
Tein keväällä satunnaisesti taustatöitä. Mikään kiire auton vaihtamisella ei ollut. Verkon autonmyyntisivustoilta sai mukavasti rajattua vaihtoehtoja. Auton piti olla vähintään vuosimallia 2012, silloin se olisi vähintään kuusi vuotta uudempi kuin edellinen. Miksi juuri tämä vuosiluku? Sitä en osaa sanoa.
Auton ajettujen kilometrien piti jäädä reippaasti alle 100 000. Auton värillä ei ollut niin väliä, eikä vaihteistollakaan. Halusin autoni olevan bensakäyttöinen ja moottorin sellainen, että auto kiihtyisi tarpeeksi ohitustilanteessa.
Kaksi aiempaa autoani ovat olleet Fordeja ja merkkiin olen ollut ihan tyytyväinen. Nyt napsuttelin hakukoneisiin mukaan myös Opelin, Volkswagenin, Audin, BMW:n, Volvon ja Mersun. Malleiksi napsuttelin hatchbackin ja sedanin. Auton hakuakseliksi laitoin Salon, Turun, Rauman ja Porin.
Kolariautot pudotin heti vaihtoehdoista pois. Myös merkkiensä pienimmät autot jätin suosiolla välistä, koska autoon on tarkoitus mahtua myös kuljetettavaa tavaraa. En millään löytänyt autoa, jonka olisin kelpuuttanut. Nostin hieman hintahaarukkaa ja lopulta vaihtoehdoiksi nousi kerta toisensa jälkeen tietyn vuosimallin tietty merkki. Muutamalla tutulla on samantyyppinen auto ja heillä ei ollut niistä pahaa sanottavaa. Mikäs siinä, ajattelin. Käydään koeajamassa.
Kävimme kartoitusmielessä vielä parissa muussa autoliikkeessä. En kokenut autokaupoilla minkäänlaista tytöttelyä tai vähättelyä, vaikken automaailman asiantuntija olekaan. Yllätyin siitä, että joka kerralla autoa myytiin selkeästi minulle ja toiveitani kuunneltiin. Myös omituisiin kysymyksiini vastattiin niin, että ymmärsin vastaukset.
Ensimmäisessä autoliikkeessä sain niin hyvää palvelua, että melkein hävetti lähteä pois ilman uutta autoaa. Koeajoin yhden auton, joka ei tosin ollut haluamaani merkkiä. Se ei muutenkaan tuntunut omaltani. Seuraavaan autoon sain avaimet, kävin istumassa ja nousin koeajamatta pois. Autosta tuli väärä tunne. Se vaikutti muoviselta ja huonosti suunnitellulta.
Myyjä teki hartiavoimin töitä löytääkseen minulle sopivan auton, mutta haluamaani ei löytynyt. Kiitin häntä vielä erikseen erinomaisesta asiakaspalvelusta.
Menimme katsomaan sitä autoa, mitä olin ennalta ajatellutkin. Auton koko, ulkonäkö, sisätilat ja väri miellyttivät minua. Bensasyöppöä turboa en tosin olisi moottoriini tarvinnut. Kävimme koeajolla ja auto tuntui oikealta. Ajotuntuma oli hyvä ja auton muotoilu oli onnistunut.
Tarkemmin en osannut päätöstäni perustella, mutta auto tuntui oikealta. Tosin pelkällä tunteella en autokauppaa tehnyt, koska tarkistin auton tiedot vielä etukäteen Ajoneuvorekisterikeskuksesta ja kävimme huoltokirjan tarkkaan läpi. Annoin vanhan autoni vaihdossa ja nyt olen ajellut jo useamman kuukauden uudemmalla autolla. Edelleenkin hyvällä fiiliksellä.
Katja Kaartinen
toimittaja