Korisliigakauden alkuun on kuukausi ja yksi päivä. Tätä on vaikea uskoa. Valmistautuminen on jätetty myöhäisempään kuin ehkä koskaan. Vain harvalla joukkueella on pakka vielä kasassa.
Runkosarja starttaa kaksi viikkoa aikaisemmin kuin viime kaudella. Loogisesti ajateltuna pre-season pitäisi nytkähtää liikkeelle saman verran aikaisemmin. Vaan ei nytkähdä ei, tätä masiinaa ruokitaan dieselillä ja vielä hieman nuukan miehen tyylillä.
12 liigajoukkueesta vain neljällä oli sunnuntai-iltaan mennessä täysi määrä ulkomaalaisvahvistuksia hankittuna. Lahtea lukuunottamatta nämä ovat myös ne joukkueet (Kauhajoki, Vilpas ja Seagulls), jotka isolla todennäköisyydellä valtaavat kärkipaikat. Vailla faktatietoa voisin olettaa, että yhteisharjoituksetkin ovat jo käynnissä vaikka kaikki eivät vielä paikalla olekaan.
Pitkittäminen ei ole tahallista. Sisäpalloilun pääsarjajoukkueet eivät kylve rahassa ja kustannuksia saadaan pienennettyä, kun jätkät tuodaan paikalle vasta muutama viikko ennen kauden alkua. Kaukana ovat ne ajat, kun Walan Heikki juoksutti keskellä kesää koko porukkaa Sorvakon tiilimurskalla.
Kukkaronnyörien tarkkailu kyseenalaistaa Korisliigaa ammattilaissarjana. Samalla se myös lisää sattuman merkitystä huomattavasti kauden alussa. Pelaajien oma-aloitteiseen harjoitteluun on pakko luottaa kesällä ja välillä näkyy alkukaudesta karulla tavalla, kenelle ei ole pururata maistunut hellekelillä.
Pohitullissakaan ei yhteistreenit ole vielä alkaneet ja lisäksi yhtä vahvistusta vielä haetaan. Korihailta puuttuu vielä selkeä sisäpelaaja ja vahva veikkaus on järkäleen värvääminen korin alle. Sama missio on monella muullakin joukkueella ja tähän on syynsä. Sisäpelaajia on markkinoilla selvästi takamiehiä vähemmän ja tarjonnan vähyyden takia nämä herrat maksavat enemmän. Entisen haivalmentajan kommenttia lainatakseni, isoja ihmisiä on vain aika paljon vähemmän maailmassa kuin pieniä. Siksi joukkueet odottavat isojen äijien hintalapun laskevan ja kyttäävät sopivaa miestä viimeiseen asti.
Hairyhmästä pelintekijä Casey Benson vaikuttaa mielenkiintoiselta kaverilta, joka pystyy tekemään pelikavereilleen heittopaikkoja. Anton Cook on puolestaan kirjoittamaton kortti, joka voi olla kaikkea flopista kovan luokan ratkaisijaan. Tällä kaudella panokset muuttuvat kovemmiksi, jumbo tipahtaa divariin ilman karsintoja.
Juha Laine
liikunnanopettaja, freelancetoimittaja