Maija Karala
Vietin kesälomani tänä vuonna pohjoisessa, Barentsinmeren rannoilla. Siellä harvaan asutulta tundralta avautuu ulappa, joka jatkuu aina Pohjoisnapaa peittävän merijään reunaan. Mutta täälläkin näkyi ihmisen kädenjälki: rannat olivat kirjavanaan muoviroskaa.
Merten muovi ei ole pelkkä esteettinen haitta. Viime vuosina sen vaikutuksia ja määriä on tutkittu ahkerasti, ja tulokset ovat olleet ikäviä. Isot muovinkappaleet kuristavat ja hukuttavat eläimiä.
Vähän pienemmät päätyvät merilintujen, valaiden ja muiden eläinten vatsaan ja aiheuttavat tappavia suolitukoksia. Vielä pienempiä mikromuoveja syövät planktoneliöt, joista ne kulkeutuvat ravintoketjun mukana aina ihmisiin saakka.
Itämeressä roskaa on onneksi vähemmän kuin valtamerissä, joissa merivirrat pyörittelevät laajoja jätelauttoja. Itämeren rannikkovaltioiden hyvään jätehuoltoon ei kuitenkaan parane tuudittautua. Suomenkin rannoilla roskaa riittää, ja siitä 90 % on muovia. Suurin osa roskasta ei edes päädy rannoille, vaan on piilossa ulapalla ja merenpohjassa.
Mediassa käydyssä muovikeskustelussa on kiinnitetty paljon huomiota muoviseen kuluttajatavaraan: mehupilleihin, muovipusseihin, pulloihin, vanupuikkoihin. Niihin keskittyvät myös monet muovin vähentämiseen pyrkivät toimet, kuten EU:n vuoden 2021 kertakäyttömuovien kielto.
Niistä on toki helppo aloittaa, mutta tosiasiassa ne ovat vain pieni osa muoviongelmaa. Tyynenmeren jätepyörrettä peranneet tutkijat saivat selville, että isokokoisesta muoviroskasta melkein puolet oli pelkkiä kalaverkkoja.
Suurin osa lopustakin tavarasta oli kalastusvälineitä: köysiä, muovisäiliöitä ja niin edelleen. Siltä näytti myös Barentsinmeren rannalla, mistä seurueemme keräsi kassikaupalla kalaverkkoja.
Kalastajien hukkaamat tai hylkäämät kalastusvälineet eivät suinkaan lakkaa pyytämästä saalista. Nämä haamupyydykset voivat ajelehtia vuosia tappaen monenlaisia merieläimiä ennen kuin vihdoin hajoavat kappaleiksi ja siirtyvät mikromuovien joukkoon.
Seuraava askel onkin vedota erityisesti kalastajiin – sekä ammattilaisiin että harrastajiin – jotta kalastusvälineiden virta meriin saataisiin pysähtymään. Heillä on suuri valta siihen, onko tulevaisuuden merissä enemmän muovia kuin kalaa.
Suurin osa roskasta ei edes päädy rannoille, vaan on piilossa ulapalla ja merenpohjassa.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 8.8.2019 julkaistusta lehdestä