Maija Karala
Lähdin puutarhapalstoille etsimään pensastaskuja, pikkulepinkäisiä tai ehkä perhosia – en kuitenkaan taatusti harmaahaikaraa. Siellä sellainen kuitenkin oli, vaanimassa lounaakseen sisiliskoja.
Harmaahaikara ei ole Suomessa mikään uusi tulokas – ensimmäiset pesinnät raportoitiin lähes sata vuotta sitten – mutta se on runsastunut selvästi tällä vuosituhannella. Vaikuttavan suuren linnun näkeminen hätkähdyttää edelleen joka kerta, vaikka asun vain muutaman kilometrin päässä pesimäyhdyskunnasta.
Laji on kaiken kaikkiaan voittaja ihmisen hallitsemassa maailmassa. Harmaahaikara on levinnyt suunnattoman laajalle ja kukoistaa monenlaisissa ympäristöissä. Sen voi tavata vaikkapa Lontoon keskustan puistoissa, Länsi-Afrikan mangrovetiheiköissä, intialaisen kaupungin kaatopaikalla tai riisipellolla Japanissa.
Mikä tahansa kelpaa harmaahaikaroille, kunhan tarjolla on muutama järeä puu joissa pesiä, matalaa vettä jossa kahlata sekä jotain syötävää. Vaikka harmaahaikara lienee alun perin erikoistunut saalistamaan kaloja ja sammakoita vesirajassa, se ei ole turhan nirso: käärmeet ja liskot, linnunpoikaset, ravut, pikkujyrsijät, isokokoiset hyönteiset ja ihmisten ruoka kelpaavat yhtä lailla. Euroopan puistoissa haikarat syövät hyvällä ruokahalulla leipää, mikä ei varmasti ole niille hyväksi.
Tällainen käyttäytymisen joustavuus vihjaa, että harmaahaikara on ehkä paljonkin älykkäämpi kuin sen pienestä päästä ja jotenkin kalamaisista silmistä voisi päätellä. Vaisto ei vedä harmaahaikaroita sukupolvi toisensa jälkeen samoihin elinympäristöihin syömään samaa ravintoa, vaan yksilöt kokeilevat uusia asioita, tekevät oivalluksia ja välittävät ne eteenpäin poikasilleen.
Harmaahaikaran älystä kertoo myös syötin käyttö kalastuksessa. Sen ja useiden muiden haikaralajien on raportoitu vaanivan kaloja vedessä kelluvan leivänpalan vieressä. Toisinaan ne jopa kuljettavat leivän itse veteen tätä tarkoitusta varten. Tässäpä siis työkaluja käyttävä lintu!
Harmaahaikara on kiehtova lintulaji – ja yksi niistä, joiden tulevaisuudesta ei tarvitse ainakaan aivan pian olla huolissaan. Sillä menee paremmin kuin koskaan.
Laji on kaiken kaikkiaan voittaja ihmisen hallitsemassa maailmassa.
Juttu löytyy kokonaisuudessaan myös 29.8.2019 julkaistusta lehdestä