Meillä on lyhytkarvainen brittikissa. Ajattelimme aikanaan, että tästähän tuleekin samalla mukava yhteinen harrastus. Kierrämme kissanäyttelyissä ympäri Suomea ja vitriinikin täyttyy värikkäistä ruusukkeista ja pysteistä. Varsin nopeasti ilmeni, että äärimmäisen seurallinen kollipoika ei erityisemmin pidä näyttelyyn kuuluvista rutiineista, kuten tuomarin asiaankuuluvasta huljuttelusta. Siitä ei tullut näyttelykissaa, mutta erinomainen seuralainen ja perheenjäsen, joka kyllä tarvittaessa kaataa vitriinin.
Aamulla ei ennätä kunnolla kylkeään kääntää, kun kissa jo käyskentelee ympäri naamaa, nuuskuttaa märällä nenällään ja käyttää oikopolkunaan rintakehää. Muutaman kilon punnus saa yleensä nopean ylösnousemuksen aikaan. Mikäli jostain syystä tämä toistoineen etenevä liikesarja ei tuota tulosta, alkaa loppumaton tamppaus ja poljenta sekä äänekäs keskustelutuokio.
Intensiivijakson päätyttyä hoidetaan yhtjalkaa aamutoimet. Kissat ovat melkoisen tapauskollisia ja reitiltä vieraantunutta palvelijaa kampitetaan ja ohjaillaan muun muassa hännällä kohti ruokakippoa. Kuppiin onkin syytä asetella toivotut muonat, sillä huonosta ruuasta tulee niin kissa kuin ihminenkin vain kiukkuiseksi.
Valoisaan aikaan kaverin nenä on kiinni ikkunassa. Tuulessa heiluvat heinät, naapurin naurettava koira sekä lintumaailma vertautuvat varmastikin elokuvateatterielämykseen. Ikkunan ohi kulkevaa yleisöä saattaa kissan naamataulu hymyilyttää, mutta onneksi tunne on täysin molemminpuolinen.
Päivän agendalla on paljon loikoilua. Sisäkissamme ulkojaloittelee hihnassa kesäisin. Kevyttä hölkkäilyä luonnonhelmassa hidastaa lintupelko. Uhittelevat västäräkit huomaavat nopeasti järkälemäisen karvakasan ja tekevät hurjia syöksyjä. Kissapoika puristaa silmät kiinni ja näkee päikkäreillään Hitchcockin tuotantoa.
Maailmassa on varmasti nopeita, notkeita ja taipuisia kissoja, mutta meillä ei asu sellaista. Meillä asuu mieleltään sähäkkä kissa, jonka dynaamisin liikesarja on toisinaan lähinnä vaarallista koohotusta. Väite siitä, että kissa putoaa aina jaloilleen on silkkaa legendaa.
Samaan syssyyn voidaan romuttaa myös käsitykset itsenäisen ylimielisestä kissasta. Yhdessä tehdään kaikki, kuten vessassa käynti, kauppakassien purkaminen ja saunominen.
Tämäkin lehti luetaan yhdessä. Parhaita ovat kokonaiset aukeamat, joiden päällä mahtuu pötköttämään poikittain.
Taina Pärkö-Luotonen
viestintäpäällikkö