Rakkohauru, sinilevä ja Itämeren tulevaisuus

0

Siitepölyä muistuttavat hippuset ja laajemmat sinilevälautat ovat valitettavan tuttu näky merenkulkijoille keskikesällä erityisesti helteisinä päivinä.

Uudenkaupungin seudun vesistöissä ja mökkirannoilla sinilevää on havaittu vaihtelevasti, mutta emme elä lintukodossa tämänkään ongelman suhteen.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta meriveden lämpötila kohoaa, mikä vaikeuttaa entisestään meren suojelutoimia.

Volter Kilpi -viikolla Kustavissa heinäkuussa puhunut Itämeren tutkimuksen professori Alf Norkko totesi, että tulevina vuosina Itämeren suolaisuus todennäköisesti vähenee ja vaikuttaa meren eliöstöön (US 16.7.). Ilmastonmuutoksen myötä ruoantuotantoa siirtyy enemmän pohjoiseen, ja lannotteiden määrän kasvaminen kuormittaa vesistöä.

Mitä asialle on tehtävissä? Professori näkee tärkeimpänä toimena Itämeri -tutkimuksen – siihen pitää investoida enemmän. Tarvitaan innovaatioita ja ideoita, miten muuttuvissa oloissa ruokaa voidaan tuottaa ilmaston kannalta järkevämmin.

Monia hankkeita onkin jo vireillä, ja esimerkiksi Luonnonvarakeskus on mukana ainakin viidessä yhteistyöhankkeessa, joiden aiheena on kestävä kehitys ruoantuotannossa. Yksi niistä keskittyy Suomen ilmasto-oloissa menestyviin palkokasveihin.

Tutkimus tuo koko ajan esille uutta tietoa: äskettäin kansainvälinen tutkijaryhmä teki läpimurron, jonka avulla voidaan vähentää maidon- ja lihantuotannon päästöjä.

Sinilevä on Itämerelle myrkkyä, mutta rakkohauru puolestaan on Itämeren ekosysteemille elintärkeä. Rehevöitymisen takia siitäkin saattaa tulla uhanalainen laji.

Helsingin Sanomien ilmastoaiheisessa juttusarjassa muistutettiin, että rakkohaurun katoaminen merkitsisi myös monien muiden levien ja ”pohjoisen koralliriutan” katoamista.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here