Sorsat hupenevat

0
Haapanakin on Suomessa uhanalainen laji. Kuva: Maija Karala

Maija Karala

Sorsastuskausi on alkanut, samoin kuin jokavuotinen keskustelu eri sorsalintujen kannan tilasta. Ja sietäähän siitä keskustellakin. Riistalajien listalla on vain kolme sorsaa, joita ei löydy myös Suomen uhanalaisen lajien Punaiselta listalta: telkkä, tavi ja sinisorsa.

Näistäkin telkän ja tavin tilanne näyttää huonolta. Luonnonvarakeskuksen mukaan molempien lajien poikastuotto oli tänä vuonna heikompi kuin koskaan aiemmin seurantahistorian aikana. Eikä kyse ole yksittäisestä poikkeusvuodesta, vaan niiden lisääntyminen on heikentynyt jo pitkään.

Sinisorsankin – joka yksinään kattaa yli puolet vuosittaisesta sorsasaaliista – poikasmäärät olivat tänä vuonna alle keskiarvon. Syyksi on arveltu kevään ja alkukesän koleaa säätä, joka nosti poikasten kuolleisuutta.

Sekä Metsästäjäliitto että luonnonsuojelujärjestö Birdlife Suomi ovat kehottaneet välttämään taantuvien lajien metsästystä. Ikävä kyllä yhden lajin metsästäminen tietenkin häiritsee kaikkia samalla alueella oleilevia lintuja.

Osa riistasorsista on todella heikolla tolalla. Äärimmäisen uhanalainen punasotka rauhoitettiin viime vuonna kolmeksi vuodeksi, ja myös lapasotka ja tukkasotka nauttivat lain suojaa. Erittäin uhanalaisiin kuuluvat tukkasotka ja nokikana ovat kuitenkin edelleen sallittua riistaa, samoin kuin vaarantuneet jouhisorsa, haapana ja heinätavi.

Esimerkiksi tukkasotkan ja jouhisorsan kannat ovat romahtaneet parissakymmenessä vuodessa viidennekseen entisestä. Metsästys ei ole niiden hupenemisen pääsyy, mutta esimerkiksi jouhisorsalla se on merkittävä lisärasite. Taustalla on pitkään jatkunut kosteikkojen veden laadun huononeminen ja umpeenkasvu.

Sisämaassa nämä uhanalaiset sorsat ovat monin paikoin jo siinä määrin harvinaisia, ettei niitä helposti joudu saaliiksi edes vahingossa. Täällä rannikolla tilanne on kuitenkin toinen. Koska monien uhanalaisten kosteikkolintujen vahvimmat populaatiot ovat rehevillä merenlahdilla, saattaa syntyä jopa mielikuva, että nokikanoja tai tukkasotkia olisi runsain mitoin.

Nautitaan siis vesilintujen kirjosta ja kauneudesta, eikä pidetä niitä itsestäänselvyytenä. Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että yleisistä linnuista voi tulla yllättävän nopeasti eloonjäämisestään taistelevia harvinaisuuksia, jos niiden elinmahdollisuuksista ei pidetä huolta.

Osa riistasorsista on todella heikolla tolalla.

Juttu löytyy kokonaisuudessaan 22.8.2019 julkaistusta lehdestä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here