Uudenkaupungin talous on painumassa vahvasti alijäämäiseksi. Onko kysymys vain normaalista talouden vaihteluihin liittyvästä ilmiöstä, vai pitääkö asiasta olla oikeasti huolissaan?
Pessimismiin ei ole syytä vaipua, mutta pahin virhe olisi suhtautua asiaan välinpitämättömästi.
Uusikaupunki teki yhtenä harvoista kunnista positiivisen tuloksen viime vuonna, ja takana on jo neljäs hyvä vuosi. Se antaa hyvän pohjan taloussuunnittelulle. Suomen kunnista kaksi kolmasosaa teki viime vuonna negatiivisen tuloksen.
Hyvä työllisyysaste vaikuttaa verotuloihin, mutta väkiluvun kehitys ei ole edennyt strategian tavoitteiden mukaan. Tammi-kesäkuun muuttovoitto oli 39 henkilöä, mutta väkiluku laski vuodenvaihteesta silti kymmenellä henkilöllä.
Väestörakenteessa näkyy trendi, joka on tiedetty jo kauan: väestön ikääntyminen. Vuonna 2030 ikäihmisten osuus on ennusteiden mukaan Uudessakaupungissa jo yli 3000. Tilanne on otettu huomioon muun muassa ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluja sekä kuntoutusta kehittämällä.
Investoinnit kaupungin tulevaisuuteen ovat välttämättömiä, ja niistä käytävä keskustelu on jatkuvaa. Viime aikoina tämänkin lehden palstoilla puheenaiheena on ollut muun muassa tulevan sivistys- ja hyvinvointikeskuksen rakentaminen ja investoinnin vaikutukset kaupungin talouteen.
Yksittäisten hankkeiden – olivatpa ne isoja tai pieniä – vaikutusta ei voi kiistää.
Kaupungin talouden kuin omat taskunsa tunteva talousjohtaja Anne Takala totesi kesäkuussa, että uhkana on, että kustannukset nousevat tuloja enemmän. (US 20.6.2019).
Tällä hän tuskin tarkoitti jo päätetyistä hankkeista luopumista, mutta Takalan viesti oli, että kustannusten hallinta edellyttää kaupungilta systemaattista toimintojen kehittämistä ja uudistusten tukemista.
Valtuusto vastaa kaupungin taloudesta. Kunnan ei tarvitse tuottaa voittoa, mutta jos tulos painuu pahasti miinukselle paukkuja ei riitä elinvoiman kehittämiseen.
Jos tulos painuu pahasti miinukselle, paukkuja ei riitä elinvoiman kehittämiseen.