Ylisuorittajan kirous

0

Olen ymmärtänyt olevani ylisuorittaja. Ylisuorittajana en silti oikeasti usko sitä, vaan ajattelen olevani tehoton suurimman osan ajastani. Tämä on ilmeisesti hyvin tyypillistä ajattelua ylisuorittajalle, joka usein pitää itseään melko saamattomana vätyksenä ja nimenomaan sen takia pyrkii tekemään aina vain enemmän ja paremmin.

Kyse ei ole siitä, teenkö asioita keskimääräistä enemmän vai vähemmän. Sillä mittarilla tuskin olen mitenkään hyperaktiivinen verrattuna moniin tuntemiini monitoimi-ihmisiin. Siinä piileekin kuoppa: on täysin turhaa verrata itseään muihin, sillä jaksaminen on jokaisen oma asia, joka riippuu esimerkiksi omasta elämäntilanteesta ja fyysisestä ja henkisestä voinnista. Kun ottaa huomioon omien geenien ja eletyn elämän vaikutukset tämänhetkiseen vointiin, pitäisi olla selvää, että me kaikki olemme eri pisteissä. On siis turhaa soimata itseään siitä, jos ei kykene tekemään yhtä paljon kuin muut.

Kyse on ennemminkin siitä, mitä ajattelen itsestäni silloin, kun en ole ”hyödyllinen”. Ylisuorittajan kirous on jatkuva itsensä syyllistäminen. Jos olen jouten, tuntuu kuin olisin väärässä paikassa, pois jostakin tärkeämmästä. Ylisuorittaja osaa tehdä kirjojen lukemisestakin tavoitteellista, ja vapaa-aika tarkoittaa usein tekemättömien asioiden hoitamista tai vähintään itsensä kehittämistä jollakin saralla. Ylisuorittaja tekee to do -listoja kaikelle, niin lomalleen kuin koko elämälleenkin.

Suomi on puurtajien luvattu maa. Täällä ylisuorittajia arvostetaan, eikä ihmisen kuulu olla sairaana tai valittaa väsymystä, ellei ole pää kainalossa. Siinäkin tapauksessa olisi suotavaa palata sorvin ääreen mahdollisimman pian. Suomessa ihmisillä onkin korkea työmoraali, joskus jopa liian korkea. Uupumus mielletään heikkoudeksi, sillä työtä pitää pystyä tekemään vaikka hampaat irvessä.

Ylisuorittajan päänsisäinen ääni on usein syyttävä ja vaativa, joten sitä voi olla aluksi vaikea edes huomata, saati vaientaa. Oma elämäni on helpottunut sen jälkeen, kun tarkkakorvainen opinto-ohjaajani käski minua olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Olen alkanut noudattaa hänen neuvoaan: yritä saada itsesi kiinni joka kerta, kun soimaat itseäsi jostain.

Ylisuorittajalle on hetkellinen shokki tajuta, etteivät asiat tule koskaan valmiiksi. En tule koskaan osaamaan tai kokemaan kaikkea, mitä haluaisin, eikä elämässä voi tehdä täydellistä suoritusta. Alkushokista toipumisen jälkeen se on kuitenkin helpotus. Koska mikään ei tule valmiiksi, en voi vaatia itseltänikään valmiiksi tulemista.

Saana Viinikkala
toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here