Tänään 28. syyskuuta tulee kuluneeksi 25 vuotta virolaisen autolautta Estonian uppoamisesta Pohjois-Itämerellä. Tragediassa menehtyi 852 ihmistä. Suurin osa heistä oli ruotsalaisia ja virolaisia.
Alus upposi nopeasti, puolessa tunnissa, mutta henkiin jäi 134. Melko nopeasti selvisi, että onnettomuuden syynä oli aluksen keulavisiirin pettäminen.
Olosuhteet merellä olivat haastavat: tuulen voimakkuus oli noin 20 m/s ja aallonkorkeus noin kuusi metriä.
Utön saaren edustalla sattunut suuronnettomuus järkytti koko maailmaa ja tuli lähelle myös monia uusikaupunkilaisia merenkulkijoita. Naapurikaupunki Laitilaa onnettomuus kosketti erityisellä tavalla, sillä sen ystävyyskaupungin Võrun kaupungin edustajia oli mukana onnettomuusaluksella.
Pieni virolainen kaupunki menetti onnettomuudessa lähes koko johtonsa, 17 ihmistä.
Traagiset tapahtumat järkyttävät, mutta niistä pitää myös oppia ja tarpeen vaatiessa muuttaa käytäntöjä. Alusten turvallisuutta ja valvontaa on Estonian jälkeen tehostettu, koulutusta lisätty ja järjestelmiä kehitetty. Myös lainsäädäntöä on uudistettu.
Turvallisuuttamme edistäviä sääntöjä ja käytäntöjä ei ole luotu turhaan. Tämä on syytä muistaa jokaisen olipa liikkeellä sitten maalla tai merellä.
Viron uudesta itsenäistymisestä oli kulunut syksyllä 1994 vain pari vuotta. Suru oli suuri, ja haasteet valtavia, mutta horisontissa siinteli valoisa tulevaisuus.
25 vuodessa naapurimaastamme on kehittynyt edistyksellinen eurooppalainen valtio, joka voi ylpeillä muun muassa Pisa-tuloksillaan ja edistyksellisillä digitaalisilla ratkaisuillaan.
Estonian onnettomuus on historiaa, mutta sitä ei ole syytä unohtaa.
Tragediassa menehtyi 852 ihmistä.