Kutsumattomia vieraita

0

Se ampaisi keittiön pöydän alta seinänvierustaa hipoen alakaapin ja kiviseinän väliseen rakoon. Pieni, musta sisilisko, ehkä sellainen kolmen sentin kokoinen. Ja sai aikaan tietysti kirkaisun.

– Mä en halua sua tänne. Apua.

En ollut edes huomannut, että kiviseinän ja kaapin välissä on ehkä vajaan puolen senttimetrin kolo.

– Mistä se on tullut tänne? Pääseekö se uudestaan? Kipittää yöllä pitkin huushollia? Sängyssä? Hiuksissa? Yäk.

Kun en muuta keksinyt äkkiä, niin tungin koloon tulpaksi taitellun talouspaperin.
Vanha, todella vanha kivitalo elää nähtävästi omaa elämäänsä toisessa kerroksessakin.

Tämä vieras ei ole ensimmäinen elukka, jota en ollut kutsunut kylään ja silti se tuli.
Onneksi olin paikalla aikaisemmin, kun muurahaiset päättivät siirtää koko pesänsä huusholliini tai ainakin siltä se näytti ja tuntui.

Ihmettelin pääsiäisen tienoilla, kun pieniä mustia muurahaisia villisti keittiön lattialla. Tamppasin ne sisätossullani ja lakaisin roskakoriin. Hetken päästä niitä kipitti taas pari lattialla.

– Mistä ihmeestä näitä oikein tulee? ihmettelin.

Seurasin niitä ja eteisestä löysin viimein sisääntuloreitin. Eteisen ikkunan ja kiviseinän välistä, millimetrin kolosta putkahti aina vähän väliä muurahainen. Se kipitti kylpyhuoneen oven karmin ympäri ja jatkoi alas lattialle. Ja sitä seurasi tasaisen välimatkan päässä toinen ja toinen…

– Taivas, ne tuo koko pesänsä tänne.

Ensimmäinen hätäratkaisu oli parin askeleen päässä, kylpyhuoneessa eli hiuslakkapullo. Suihkutin sitä seinän ja ikkunankarmin väliin saadakseni lisäaikaa.

– Mitä mä teen? Kun mä lähden, ne tuo kaikki kaverinsa tänne ja huusholli on täynnä muurahaisia. Millä mä estän niiden joukkohyökkäyksen? pähkäilin.

Mietin eteisessä hetken ja tamppasin samalla muutamaa rohkeaa lattialla.

– Haa, maalarinteippi. Se on sitä levää laatua ja mulla on sitä koko rulla.

Joten teippasin maalarinteipillä koko ikkunan ympäri ja peitin samalla yli millimetrin levyisen raon.

Seurasin tovin, vieläkö vieraat tunkivat sisään. Ei onneksi, huusholli oli siis säästynyt joukkohyökkäykseltä.

Entä se sisilisko. Se ei kuulemma ole vaarallinen (no, kyllä mä sen tiedän, pieni rääpäle.) On kuulemma hidasta lajia ja pitää valkoisesta. Voi kyllä kuulemma purra. Hmm…

No, löysin sen taas seuraavana aamuna keittiön nurkasta, valkoisen seinän vierestä. Kiljuen kaappasin sen talouspaperin palaan ja ravistin ikkunasta pihalle. Selvisikö se metrien pudotuksesta? En tiedä, eikä kiinnosta.

Eija Isotalo
toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here