Tärkein kärkeen. Koulut alkoivat ja kaduilla ja teillä liikkuu iso joukko liikenteen keltanokkia. Meidän muiden pitää varmistaa keltanokille turvallinen ja miellyttävä liikkuminen. Keltanokilla riittää uutta ja jännää koulussakin. Muistakaamme siis ottaa liikenteen ensikertalaiset huomioon ja muistakaamme, että keltanokkien liikkeet saattavat liikenteenkin pelikentillä olla arvaamattomia. Älkäämme unohtako, miten suojatiestä syntyy suojatie.
Itsekään en asiaa 15-kesäisenä täysin ymmärtänyt, mutta nuoriso hyvä, siinä mopon kaasuttimessa todella on muitakin asentoja kuin ”täysi kaasu”. Tämä olisi erityisen hyvä sisäistää koulujen lähettyvillä, asuinalueilla ja taajamissa yleensäkin ajettaessa.
En ole ehkä ihan autoholisti, mutta ajan silti keskivertoautoilijaa enemmän. Viimeisen 15 vuoden aikana ratin takana on vietetty 45–50 tuhatta kilometriä per vuosi. Liikenteessä kokee monenlaista. Ärsyttävistä asioista voisin kirjoittaa aukeaman. Toisinaan on itse tullut toimittua fiksummin, joskus vähemmän fiksummin. On siitä kooheltamisestakin, kuten eräs konstaapeli minulle 16-vuotiaana kevarin kuluneesta takarenkaasta sakkoa kirjoittaessaan uhkasi, sakot ansaitusti vastaanotettu. Jotain väitän silti vuosien varrella myös oppineeni.
Nopeusvalvonta on ehdottomasti hyvä juttu ja varsinkin taajamissa erityisen tervetullutta. Monen kanssa-autoilijani tavoin en kuitenkaan ymmärrä suomalaista automaattisen liikennevalvonnan toteutusta. Peltipoliisien perustellaan lisäävän liikenneturvallisuutta ja ehkäisevän liikennekuolemia. Näin voisi ollakin, mutta Suomessa ensisijainen tarkoitus tuntuu olevan maksimaalinen eurojen kerääminen sakkojen muodossa.
Peltipoliisit sijoitetaan ansapaikkoihin, joissa ne todennäköisimmin saadaan myös välähtämään. Välittömästi nopeusrajoituksen alentumisen jälkeen, heti ohituskaistan päätyttyä, paikkoihin, joissa helposti on hetkellisesti, ja ilman vaaraa muille aiheuttamatta, vauhtia pari kilometriä tunnissa liikaa. Mieluummin kamera sijoitetaan vielä puunoksan taakse, mikäli vain mahdollista. Tämän vuoksi jarrupolkimelle hypätään hyvin yllättäen, varmuudenkin vuoksi, aiheuttaen turhia vaaratilanteita ja liikenteen pumppaamista.
Länsinaapurissamme toteutus on aikuismaisempi. Nopeusrajoituksen pudotessa esimerkiksi 90:stä 70 kilometriin tunnissa, ilmoitetaan siitä liikennemerkillä 300 metriä etukäteen. Näin kuljettaja voi nostaa jalan kaasupolkimelta ja antaa nopeuden rauhallisesti pudota uuden rajoituksen mukaiseen lukemaan.
Sama koskee peltipoliiseja. Niistäkin kerrotaan aina etukäteen erillisillä liikennemerkeillä, joissa myös kerrataan suurin sallittu nopeus. Paniikkijarrutukset ennen kameraa vähenevät, ja nopeudet pysyvät yhtä lailla kurissa. Ehkäpä euroja ei kilise valtion kassaan Suomen tahtiin, mutta väittäisin liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujumisen paranevan huomattavasti tehokkaammin kuin meillä.
Ja on siellä Ruotsissa tietkin paremmassa kunnossa.
Marko Pitkäranta
uusikaupunkilainen Lohjalla