”Aarteita etsin ja romuja löysin”. Näin voisin kiteyttää syksyisen lomaviikkoni, jonka vietin tiiviisti kotioloissa. Olin jo ennen lomaa päättänyt siivota kaikki kaapit ja komerot, ja kun vettä tuli koko viikon ajan taivaan täydeltä, niin päätös oli suhteellisen helppo pitää.
Minulla on huono tapa tunkea komeroihin lisää tavaraa niin kauan kuin niihin ylipäätään mitään mahtuu. Lopulta kukaan ei tiedä mitä siellä komeroiden syövereissä oikeastaan on.
Tai muista, olivatko ne lapsuuden valokuva-albumit ja jälkikasvun luistimet alakerran vaatekaapissa vai yläkerran vinttikomerossa. Tämänkin siivouskarusellin yhteydessä löysin muun muassa neljä käyttämätöntä, vielä kaupan pakkauksissa ollutta tyynyä. Ilmeisesti olen joskus törmännyt hullunhalpaan tyynytarjoukseen, vaikka itselläni ei ollut mitään muistikuvaa koko asiasta.
Pääasiassa sieltä komeroiden syövereistä löytyi kuitenkin romuja ja roskia. Kaapissa kutistuneita housuja, parittomia sukkia, lasten piirustuksia, lehtiä, koiravainaan kaulapantoja, epämääräisiä kangaspaloja, tuunattuja leluja ja käytöstä poistettua kodintekniikkaa. Ehkä näiden säilyttämisessä oli joskus ollut joku idea, mutta enää en tätä ajatusta tavoittanut.
Kierrätyskelpoiset tavarat lähtivät luonnollisesti kierrätyskeskukseen tai omiin jakeisiin lajiteltuina jäteasemalle, mutta valitettavan paljon nurkista löytyi ihan sitä perussekajätettä. Komeroita siivotessa olikin ihan pakko pysähtyä miettimään suhdettani tavaroihin ja kuluttamiseen.
Päätin, että jatkossa harkitsen jokaista ostostani todella tarkkaan. Turhaa tavaraa on tällä pallolla jo tarpeeksi ja kun nyt kerrankin olen löytänyt komeroistani peräseinät ja lattiat, niin olisi ihan suotavaa, että ne olisivat jatkossakin ns. helposti löydettävissä.
Mutta olihan siellä romujen joukossa myös niitä ihania aarteita.
Viime viikolla alkoi nettihuutokauppa, missä myydään Uudenkaupungin vanhojen ja jo suljettujen koulujen omaisuutta. Vaikka olen käynyt omat kouluni aivan toisella puolella maata, odotin todella innolla tätä huutokauppaa. Tilausta olisi ollut niin suurelle vanhalle koulukartalle kuin muutamalle opetustaululle. Ja ehkä olisin voinut yllättää siskoni yhdellä Kekkosella.
Olikin aikamoinen pettymys nähdä myyntiin laitettu valikoima. Rehellisesti sanottuna joukossa ei ollut mitään kiinnostavaa. Mielestäni myytävien tavaroiden joukkoa olisi voinut karsia ja näin mahdollisesti lisätä ostajien kiinnostusta ja kilpailua. Mutta huutokauppa jatkuu uusilla tavaraerillä, joten jäädään odottamaan.
Maija Ala-Jääski
toimittaja