Kakolanmäki – tosielämän pakohuone?

0

Toukokuussa Turkuun ja Kakolanmäelle avattiin vinohissi eli funikulaari. Linnankadun ja Graniittilinnankadun välistä rinnettä kulkevasta hissistä on riittänyt aihetta lukemattomiin uutisiin kesän aikana. Italialaisvalmisteinen funikulaari on ollut ison osan ajasta täysin rikki, jumissa tai huoltojonossa.

Funikulaarin budjettihan turkulaiseen tapaan tuplaantui ja lopulta hinta oli 5,6 miljoonaa euroa. Myös funikulaarin havainnekuvien ja todellisuuden välinen ero herätti huomiota. Kuvissa maalailtiin kookasta ja valoisaa lasihyttiä, mutta todellisuus muistuttaa lähinnä ikkunallista roskista.

Oli aika käydä tutustumassa tähän ihmeeseen. Loppukesän lauantai oli aurinkoinen ja helteinen. Ajoimme Kakolanmäen päälle asiakasparkkiin ja lähdimme kohti funikulaaria.

Meitä ennen funikulaarin ylätasanteella odotteli jo väkeä. Odotimme. Missään ei lukenut, että toimiiko vinohissi vai ei. Alarinteessä näkyi funikulaarin hytin katto, mutta se ei liikahtanut. Vinohissinhän pitäisi nousta rinteen 30 metrin matkan minuutissa.

Kyllästyimme odotteluun ja poistuimme tasanteelta. Selvisi, että väki oli ollut jo liki tunnin jumissa alarinteessä hissin ilmastoimattomassa lasikopissa. Apua oli kuulemma tilattu. Paikalle saapui suomalaisen hissiyhtiön huoltomies ja lopulta ihmiset pääsivät hikikopistaan ulos raikkaaseen ilmaan, mutta funikulaari ei liikahtanut.

Kävelimme autolle ja ajoimme puomille, toimimme, kuten kyltit opastivat. Laitoimme pankkikortin automaattiin ja yritimme maksaa pysäköintiämme. ”Tee päivän päätös”, kehotti kortinlukija. Puomi ei liikahtanutkaan. Asiakaspalvelunumero meni suoraan vastaajaan.

Toistimme yrityksemme useampaan kertaan. Mekin olimme jumissa.

Soitimme lopulta aluetta pyörittävän yrityksen hallituksen puheenjohtajalle, koska se oli ainoa tahon verkkosivuilta löytyvä puhelinnumero. Vastaava puomiongelma oli ollut kuulemma ennenkin. Meitä ohjeistettiin hakemaan apua läheisen puodin myyjältä, joka yritti omalla henkilökunnan kortillaan avata puomia. Tuloksetta.

Lopulta meitä ja muita jumissa olleita ohjeistettiin ajamaan toiseen suuntaan ja täysin liikennesääntöjen vastaisesti lukitun näköisten, mutta kikkakolmosella avattaviksi osoittautuneiden metalliporttien läpi. Ylipitkäksi venyneen pysäköintimme parkkimaksu luvattiin perua.

Ihmettelimme tapauksen jälkeen sitä, miksi pysäköintipaikalle ei ole laitetettu ongelmatilanteen sattuessa vaihtoehtoisia toimintaohjeita. Ja kylttiin esille sellainen asiakaspalvelunumero, josta joku asiasta tietävä oikeasti vastaisi. Myös viikonloppuisin.

Toisaalta, Kakolanmäellehän kannattaisi myydä lippuja tosielämän pakohuoneeseen, koska jokaisen mäen tai tasanteen takana voi näköjään piileskellä arvaamattomia haasteita, jotka vaikeuttavat kävijän kulkemista.

Kakola on miljöönä niin hieno ja Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, että sen pitäisi tulla tunnetuksi muustakin kuin toimimattomista viritelmistään.

Katja Kaartinen
toimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here