Helsingin opiskelijaravintola, Unicafe, ilmoitti luopuvansa naudanlihasta. Käännytystyötä ei tarvita, sillä asiakaskunta on motivoitunutta. Unicafe valmistaa 10 000 ateriaa päivässä – ei siis mikään pikku paikka. Näin Suomi muuttuu pikkuhiljaa kasvissyöjien valtakunnaksi, sillä kouluissa ja armeijassa on kerran viikossa kasvisruokapäivä. Syynä on tietenkin ilmastonmuutos.
Kaikkien mahdollisten ruokavalioiden rinnalle on tullut uusi, ilmastoystävällinen dieetti ja tarjoilijaparat joutuvat vastaamaan yhä hankalampiin kysymyksiin: Miten ja millaisista vesistä nämä simpukat on kerätty? Onko käytetty pohjaa vahingoittavia koneita vai sukellettu käsin? On tullut aika, jolloin vain rohkea, valkoinen heteromies kehtaa tilata ääneen ravintolassa ison pihvin ”medium rare”.
Mutta kaikki eivät innostu kasvisruuista ilmastoahdistuksenkaan nimissä ja epäilevät tuleeko kasviksista edes kylläiseksi?
Muistatteko vielä 80-luvun kasvisruokia? Menun ”kasvislautanen” tarkoitti mikrossa pikapikaa surisutettua paprika-herne-maissi-pakastetta ja se maksoi saman verran kuin pihvi. Toisin on nyt. Ravintolat suorastaan kilpailevat uusilla kasvisannoksillaan.
Mutta muutosvastarinta on yhä kova. Kittilässä emäntä toivoi minun valmistavan poronfilettä uudella tavalla ja innostuin wokkaamaan sen sipulin, tomaattien, sienien ja juuresten kera. Isäntä ja neljä poikaa istuivat pöytään mutta vain emäntä söi, muut rääpivät. Mikä on vikana? kysyin: – No, nämä kaninruuat, sanoi isäntä ronkkien syrjään kaikki kasvikset.
Kiitos karjalaisille sienistä. Ennen sotia niitä söivät vain rannikon ruotsinkieliset ja karjalaiset. Lapissa ne olivat porojen ruokaa ja tavallinen isäntämies ei ”maronlakkeihin” koskenut. Evakot toivat sienituntemuksen tullessaan ja tänä päivänä onnellisia sienihulluja on joka puolella.
Jos etsit hyviä kasvisreseptejä, niin tutustu intialaisiin. Silloin huijaat makkaramiehen ahmimaan herkkusapuskaa eikä huomaakaan syöneensä kasviksia! Intialaiset käyttävät paljon munakoisoja, fenkoleja, kesäkurpitsoita, paprikoita ja erilaisia papuja. Olo on kylläinen ilman sitä ”täpötäyden” hankalaa tuntemusta.
Kannattaa tutustua palkokasvien laajaan heimoon, papuihin ja etenkin linsseihin. Pavut pitää liottaa, mutta linssejä voi iloisesti heitellä pataan kuin pataan. Ja ihanainen linssikeitto on tunnetusti tie miehen/naisen sydämeen…
Lopuksi vielä hauska muisto. Tyttärentyttäreni ilmoitti 9-vuotiaana olevansa vegaani. – Mutta sinähän tykkäät hampurilaisista, hämmästelin. – Hampurilaiset eivät ole lihaa, hän vastasi topakasti.
Pirkko Arstila
eläkkeellä oleva toimittaja