Jokin aika sitten kuulin erään itselleni läheisen ihmisen kamppailevan kiusaamisen kanssa, ja sydämeni särkyi. Kuin taikaiskusta mieleeni tulvahtivat ikävimmät muistot, lukuisat kyyneleet, epätoivo sekä sen kiusaamisen hautaaman aidon itseni etsimisen aiheuttama väsymys ja epätietoisuus, mutta myös onnellisuus, rauha ja ilo. Kunpa vain voisin saada tämän pienen ihmisen ymmärtämään, ettei elämä ole vielä siinä. Kiusaamisen jälkeen on niin paljon iloa, onnea, naurua ja rakkautta.
Pari vuotta sitten olin vielä se kiusattu, hiljainen koululainen. Se tyttö, joka muiden silmissä vietti vapaa-aikansa vain ja ainoastaan nenä kiinni koulukirjoissa. Vuosien kokemus koulukiusattuna olosta hautasi aidon Jasminin niin syvälle, että jopa minun itseni oli vaikea kaivaa häntä esille tai oikeastaan edes muistaa hänen olemassaoloaan. Olin sitten yksin, tuttujen ympäröimänä tai täysin uudessa ympäristössä, muiden silmät tuntuivat aina näkevän sen hiljaisen version itsestäni. Tunsin, miten oma persoonallisuuteni valui jonnekin näkymättömiin.
Vähitellen olen kaivamalla kaivanut sitä aitoa, kiusaamisen kadottamaa itseäni. En todella tiennyt mistä etsiä, mutta vähitellen aloin tuntea oloni luonnollisemmaksi. Monta turhautumista, raivolla juostua lenkkiä, täysillä laulettua ja tanssittua kappaletta sekä kyynelten kostuttamaa tyynyliinaa myöhemmin päädytään tähän päivään. En vielä ole siellä, missä haluaisin olla – kuitenkin aina vain lähempänä.
Rakastan sitä, että pystyn olemaan enemmän oma itseni muiden sekä ennen kaikkea itseni seurassa. Rakastan sitä, miltä minusta tuntuu nykyään hymyillä. On ihanaa, kun suunpielet nousevat rennosti hymyyn, joka ei tunnu teennäiseltä. On ihanaa hengittää vapaasti ilman liian tiukalle kiristettyä, näkymätöntä korsettia. On ihanaa nauraa niin, että kuulee itse kaikki ne tunteet, joita juuri siinä naurussa vapautuu. On enemmän kuin ihanaa itkeä välillä myös onnesta niin, että paidan rinnus kastuu.
Kiusaamisesta voi selvitä – selviääkin, jos niin vain haluaa. Kiusaaminen tekee inhottavia asioita. Se voi painaa ihmisen syvyyksiin, joissa kukaan ei ole ennen käynyt. Sieltä voi kuitenkin nousta korkeuksiin, joista ei ole ennen edes osannut haaveilla. Haluan kertoa sinulle pieni ihminen, miten paljon sinusta välitän. Olet rohkea ja vahva kuin soturi, kaunis kuin auringonnousu sekä niin monelle yhtä tärkeä kuin ilma, jota hengittää.
Kenenkään ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa aidon itsensä voi kadottaa. Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen pystyisi pitämään edes sisimmässään kiinni aidosta itsestään. Pidetään yhdessä huolta siitä, ettei kenenkään tarvitse menettää tuota ainutlaatuisuuttaan.
Jasmin Jussila
lukiolainen