Oletko jo kuullut aamuviiden klubista?
Tässä johtajuusvalmentaja Robin Sharman metodissa eväät tuottoisampaan ja tehokkaampaan elämään löytyvät aamun ensimmäisestä “voittajatunnista”. Kello täräytetään soimaan 4.45 ja viideltä ollaan jo suorittamassa tunnin ensimmäistä osiota eli 20 minuutin hikiliikuntaa. Seuraavat 20 minuuttia käytetään meditointiin ja viimeinen pätkä oppimiseen.
Kuudelta sitä onkin sitten ihan eri tavalla valmis kaivamaan kersoille kurahousuja ja manaamaan, miksei kukaan ole taaskaan muistanut ostaa hammastahnaa.
Tuntuuko inspiroivalta? Ei minustakaan.
Mutta tosi monen mielestä tuntuu. Self help- eli kankeasti suomennettuna itseapukirjallisuus on suosionsa aallonharjalla, ja uusia opuksia syntyy kuin sieniä sateella. Vilkaisu äänikirjapalveluun näyttää kymmenittäin opaskirjoja niin johtamiseen, nukkumiseen kuin tunteiden käsittelyynkin.
En väitä etteikö jokainen arjessa tallatessaan tarvitsisi välillä pientä buustausta. Kun marraskuinen harmaus roikkuu niskassa ja ensimmäiset räntärätit pyrkivät kauluksesta sisään, on ihana kuulla jonkun tsemppaavan, että “sinä pystyt!”.
Jos tämän syksyn hitti on Sharman kukonlauluklubi, viime vuonna vastaavan tempun teki Jari Sarasvuo. Aamulenkeillään ajatuksiaan nauhalle purkanut Sarasvuo sai hetkessä tuhansien ihmisten kuulijakunnan, joka kiitteli ja lainaili idoliaan Twitterin täydeltä.
Osin karismaattisten johtajien ympärille nouseva hurmoksellisuus muistuttaa uskonnollista herätystä. Varsin simppelit ja jopa itsestäänselvät ajatukset tuntuvat puhuttelevan juuri minua, kun ne osataan esittää taitavasti ja brändätä huolella.
Ja onhan toki huomattavasti uskottavampaa istua bisnes foorumissa tonnin pääsylippu takataskussa kuin lukea samoja lausahduksia Facebookin Mudetikrun tuumauksista.
Ihan yhtä lailla itsekin olen jäänyt tuijottamaan asiantuntijavideoita ja itkeä tillittänyt inspiroituneena, että “miksemmää ennen oo tätä tajunnu”. Mutta se on kyllä aina mennyt ohi. Olen varmaan liian laiska kokonaisvaltaisempaan hurmokseen.
Johonkin tarpeeseen self help kuitenkin selvästi tässä ajassa iskee. Kun työstä, harrastuksista ja levostakin pitää nyhtää irti kaikki mahdollisimman tehokkaasti, voi viisaampien lausahduksia toistamalla todistella ainakin itselleen tekevänsä kaiken satku lasissa.
Ongelma piilee ehkä kuitenkin siinä, että ulkoa opittu mantra siitä, kuinka “asiat tapahtuvat tekemällä” tai “päätös on vasta kaiken alku” ei tunnu pidemmän päälle aidolta vaan päälleliimatulta ja täysin yhdentekevältä. Jopa isoäitini toisinaan käsittämättömiltä tuntuneissa sananlaskuissa on enemmän järkeä kuin näissä sitaattipankista lainatuissa voimalauseissa.
Ettei meitä kuitenkin nyt vietäisi kuin pässiä narussa..?
Päivi Sappinen
sisällöntuottaja