Pakkahuone on Uudenkaupungin matkailun timantti, eikä Kaupunginlahden mittava kunnostus ole sen loistoa ainakaan himmentänyt.
Siksi vierasvenesataman kävijämäärien notkahdus kuluneena kesänä on hämmentävää. Satamaa isännöivän Tapio Pääkön mukaan veneyöpymiset ovat ensimmäisen kerran pitkään aikaan painuneet alle 2000:n.
Ovatko syynä säät, veneilykulttuurin muutokset vai mistä oikein on kysymys? Pakkahuone ei ole ainoa satama, jonka laitureilla oli aikaisempia kesiä hiljaisempaa. Juhannuksen jälkeen monissa satamissa oli vain muutamia veneitä.
Saattaa olla, että veneilyssä toistuu sama ilmiö kuin mökkeilyssä: luonnossa oleskelu ajoittain varsin jäätävissä olosuhteissa ei kiinnosta nuoria samalla tavalla kuin vanhempia sukupolvia.
Veneilijät käyttäytyvät kuin sopulit, ja joka vuosi nousee uusia suosikkeja. Pari vuotta sitten se oli Örö, viime kesänä ruuhkaa on riittänyt Vuoden vierassatamaksi valitussa Bodön satamassa Saaristomerellä.
Pakkahuone on valittu Vuoden vierassatamaksi vuosina 1988, 1995 ja 2001 ja lisäksi se on saanut veneilyjärjestöjen kunniamainintoja.
Arja Forsell loi Pakkahuoneen hengen ja hänen brändäämänsä munkit ovat edelleen yksi vetonaula. Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä munkkien maineella enää valloiteta matkailijoiden sydämiä.
Pääkön luotsaamana Pakkahuone on uudistunut hyvään suuntaan, mutta vastuu kaupungin yhdestä tärkeimmistä matkailupalveluista ei pitäisi olla yksin hänen harteillaan.
Pääkön esittämä ajatus rannikon satamien välisestä yhteistyöstä kuulostaa kehittämiskelpoiselta. Kausi on lyhyt, ja sen typistyminen entistä lyhyemmäksi ei rohkaise yrittäjiä investoimaan, jos kävijöiden määrä vähenee.
Pakkahuone on Uudenkaupungin kesäinen käyntikortti ja olohuone, ja sellaisena sitä pitää kehittää jatkossakin.
Ugin matkailun timantin ei saa antaa himmetä.